Vuonna 1984 olin Eva Dahlgrenin keikalla vahingossa, Tukholmassa. Nyt lapset ja siskoni ja ystäväni Johanna juonivat minulle 50-vuotislahjaksi lipun Evan konserttiin Helsinkiin.
En tiedä edes mitä sanoisin. Olen yhä sanaton. Yhä käy kyyneleet virtaamaan kun ajattelen millaista se oli, miten huikea elämys. Vaikka rasituin ja sairastuin sillä matkalla näin pahasti, oli sen sen arvoista ja enemmänkin. Saan sen muistamisesta yhä voimaa. Itkin kuin vesiputous siellä(kin). Musiikki ympäröi minut kuin viitta tai vesi, kipu katosi kokonaan siksi aikaa, kaikki kipu. Kaikki surut ja huolet ja kaikki.
Kiitos, Eva. Kiitos lapset, Anne ja Johanna.
Minu elu üks suur hetk. Eva kontsert oktoobris Helsingis. Ja paar tudi ilma valuta.
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti