maanantai 3. lokakuuta 2016

En suostu maahan makaamaan

Mutten jaksa myöskään kirjoittaa nyt. Kuvia siis. Syksy, rakkain vuodenaikani. Ikipitkästä aikaa olen päässyt järvelle kerran, pari. Puutarhaa hiljalleen yritetään saattaa talvikuntoon, vaikka oma kunto on kuin Simbergin talutettavilla.

Väsinud.

2 kommenttia:

Airi kirjoitti...

Ihania kuvia, etenkin tuo viimeinen kuin runoa jostain... Voimi a sinne!

Maahiska kirjoitti...

Kiitos. Noissa lyhdyissä olisi kiva polttaa kynttilöitä, mutta turvallisuussyistä olis vissiin fiksu hankkia jotain aurinkokennomöykkyjä :)