Syys saa

Oikea syksy, sadonkorjuu, kurkiaurat, aamuiset katiskan ja verkon tyhjennykset pitkästä aikaa, paljon samettikukkia (vyötärönkorkuisia!) ja muita ihanuuksia kukkii sitkeästi yhä, en raaskisi millään kerätä pois, perhosiakin vielä on näkynyt jokunen, lavallinen hevosenlantaa haettu ja levitetty kasvimaalle, uutta kasvimaata tehty, pensaita istutettu, saatu lahjaksi kopallinen kieloja joille piti tehdä Otolliset Olosuhteet, nähty kanoja, tavattu peloton saukko järvellä (se ui ihan meistä välittämättä jonkin matkan päästä salmen poikki), nähty myös hirven rantautumispaikkoja rannassa, itketty öisin, valvottu öisin, oltu kipeitä öisin, itketty vähän lisää, turvottu vielä enemmän, aamulla oltu helpottuneita että voi nousta ylös hommiin koska peiton alla makaaminen on kamalaa, vaikka sitä kaipaa koko ajan. Pesty pyykkiä, ihmetelty suurta, liian suurta satoa puoliraakoja ja raakoja ananaskirsikoita, täytetty pakastinta kissankaloilla ja vihanneksilla, kärsitty migreeniä, oltu ilman migreeniä kaksi päivää vaikka ei olla edes nukuttu kuin kaksi tuntia vuorokaudessa, tehty betonimyllyssä vanhoista ruukkusitutuksista hiekkamultaa kasvimaanjatkeeksi, raivattu hatelikkoa eri puolilla pihaa. Kaikkea tätä en ole itse tehnyt, olen vaan käskenyt miehiä. Mutta itkut on itketty yksin ihan omasta toimesta.

Kirjoitin elämäni ensimmäisen laulun pari päivää sitten. Sillä ei ole vielä nimeä - eikä säveltä. Laulutunnit alkoi taas, se on ihanaa. Enää ei edes pelota niin paljon. Olen koko kesän laulanut ja kelkettänyt kipua pois, se auttaa kun mieli on maassa ja kipukin kova. Kuntouttava työtoimintamukamas lopetettiin koska en pysty siihenkään. Olen nyt saikulla ja toivottavasti joskus tässä elämässä pääsen eläkkeelle.

********************

Minä jäin saunaan laulamaan
Vaikka olin jo peseytynyt
Istuin ja leikin tosissani
Että halkopino on yleisöni
Joka pitää saada kyyneliin

Kiipesin yläpellolle laulamaan
Vaikka olisi pitänyt haravoida
Huusin kohti metsän puuhkaista reunaa
Ja leikin tosissani
Että puut kuulevat

Tuli paha mieli
Jälleen kerran
liian isosta tiskistä
Ripustin sanat altaan ylle
Ja huomaamatta
Oli astiat puhtaiksi lauletut

Kuljin kaupassa tyynyosastolla
Takanani vieras nainen
Joka seurasi minua hyllyltä toiselle
Olikohan se myymäläetsivä
Joka minun piti saada kyyneliin.

*************

Mäntässä käydään joka viikko nykyään ja siellä tietysti Amandan Aarteissa - josta tällä kertaa tuli mukaan Gaspar! Gasparilla on korkeutta 40 cm ja teen puuttuvien sormien tilalle jostain uudet. Huikea!

Täytin tuossa reilu viikko sitten viiskyt vee (ei juhlittu koska en ole juhlaihmisiä, mutta oli ihana päivä perheen kanssa) ja sain lahjaksi ihania asioita. Ville teki minulle tämmöisen, Alma Pihlin innoittamana. (Kuvat vähän huonot koska heijastelee niin kovin että kännykkä ei tavoita sitä kunnolla. Pitää kuvata joskus oikealla kameralla.)

Tegelikult ma olengi sügise laps. Mul oli sünnipäev ja armas abikaasa tegi mulle sellinen talvmuna.