Köyhät kyykkyyn - uutinenko sekin on? Niin ja kipeet kans!

Uutisista saa lukea niin jännittäviä käänteitä nykyään! Hallituksen kauniitjarohkeat eivät kai tajua likaavansa mainettaan ja ryvettyvänsä yhä enemmän mitä pidemmälle tämä köyhien kyykytys etenee (mutta ei hätää heillä, rahalla saa pestyä vitivalkeaksi). Minua ei pian koske se "viisi päivää töissä (missä, kuka maksaa, maksaako, kertyykö eläke, mitä menettää niiltä päiviltä???) kolmessa kuukaudessa"-suunnitelma sillä jäänen taas saikulle, mutta entä muut? Lähihoitajilta leikataan 600e/vuosi, isokenkäiset nostavat palkkojaan ja etuuksiaan ja laskevat verojaan yhä alemmas ja juoksuttavat rahojaan ulkomaille, ja samalla joku älypää sanoo että meillä jokaisella on varmasti 15e kuussa sijoittaa tuottotilille että vanhuksena on sitten miljoonapotti odottamassa. Vaan yritäpäs sitä vaikka toimeentulotukiasiakkaana - lapsilisäkin on tuloa köyhille, ei etuus, kuten nyt vasta ikään kuin on havaittu. Ja jos säästötilillä on rahaa niin sehän lasketaan tuloksi, hei! Mitä alhaista ajattelemattomuutta ja perehtymättömyyttä koko tämä hallitus on esittänytkään, siipeilijöineen. Onneksi on niitä jotka pitävät meteliä ja jos Luoja suo niin oikeus ja kohtuus voittavat joskus. Ehkei tässä elämässä mutta joskus.

No itse tässä taistelen jatkuvien selityksien ja vakuutuksien alhossa, kun tuo kuntouttava työtoiminta vaan ei toimi minulla. Laissa on suuri vika, se ei anna työntekijöillekään mahdollisuuksia sovitella asioita ja edistää niitä asiakkaan edun mukaisesti. Eläkkeellepääsyni esteenä on se ettei minulle ole koskaan edes löytynyt töitä, ja se että erehdyin pyörittämään starttirahalla aikoinaan tanssistudiota josta en tienannut edes ruokarahaa. Eli vakuutusyhtiö määrää nyt työkyvystäni joka sen mukaan on ihan erinomainen. Kelahan ei tee omia päätöksiään enää itsenäisesti lainkaan. Eikä vakuutusyhtiöllä ole velvollisuutta tehdä päätöksiään tukeutuen erikoislääkäreiden lausuntoihin. Luin juuri ystävän kommentista jeremiaadiini että hänellä lukee eläkehylyssä: "meillä ei ole mitään velvollisuutta ottaa huomioon lääkäreiden teistä kirjoittamia työkyvyttömyyslausuntoja". Minunkin päätöksessäni lukee jotain vastaavaa, hiukan eri sanoin vain.

Mutta toinen juttu on se, kuinka heikko, väsynyt sairas ihminen jaksaa tällaista vuodesta toiseen? En puhu nyt itsestäni edes, vaan niistä joilta viedään rahat ja kuntoutus ja lakisääteinen apu ja tuki. Minullekin on sanottu (jopa vaivihkaa ehdotettu) että pääsisin eläkkeelle jos olisin epävakaampi mieleltäni, eli altistaisin itseni psykiatriselle tarkastelulle kaikessa mikä tulee luoviin ajatuksiin, uskonnollisuuteeni, elämäntapaani. Että jos menisin vastaanotolle surkeana ja rikkiviilleltynä, että vastailisin harvakseltaan mutisten, jos lainkaan. Että asiakas on ajettava haavoittamaan itseään tai alistettava hänet syvimmät voimanlähteensä psykiatrisen diagnoosin alle. Että ottaa kerralla sellaisen mätön diapamia että joutuu vatsahuuhteluun. Se vaatii jo hurjasti rohkeutta. Minusta on asiallista nostaa tämä kissa pöydälle. Vähättely ja reipastelu ja kaikenlainen tsemppaaminen voi tuntua nöyryytykseltä ja ahdistukselta. Se pistää kyllä harkitsemaan tarvittavia toimenpiteitä itsensä haavoittamiseksi, eikö. Jos ei muu auta, ja jos tulee tarpeeksi paha olla tästä. Sitten saa näyttöä!

Minullahan ei ole mitään hätää, mietin vain kuinka heikommat jaksaa?

Soome seadustes ilmlikult ongi selline koht, et vaened ja haiget saavad vabatahtlikult kukkuda enda maha ja surra välja. Kui ei ise tahaks nii teha, on riigi abi lähedal! Oh seda elu...