perjantai 15. huhtikuuta 2016

Tahtoisin

- Kirjoittaa, novellin. Aihekin on - tai ei aihe vaan yksi sana, joka lähtee viemään heti kun annan sille tilaisuuden.
- Haravoida ja mönkiä pihalla, jos jaksaisin. Kukkia tulee tänäkin kesänä aivan yltiöpaljon, jos nuo kaikki sirkkalehdille nousseet selviävät hyvästä hoidostani. Hyötykasveista puhumattakaan - onkohan kolmekymmentä lajia liikaa, mitä? Ei kai?
- Piirtää paremmin ja löytää ehjän hopeatussin. Mutta käsi kipuilee rankasti ja viivat menevät omia polkujaan, hopea tursuaa yli ja ohi ja kuvien sijoittelu paperille kangertelee kun olen aivan väsynyt. Silti tein yhden jutun, en hyvin mutta riittävästi.

Pari päivää ollaan ajeltu erilaisilla asioilla, ystävien ja tuntemattomien kanssa auttamisen merkeissä. Diakoniaa tien päällä, niin kuin. Viikolla vietiin ystävää lääkäriin ja nähtiin ihana lamppu- ja kattosysteemi heidän kotonaan. Tänään taas tutustuin palaneen kytkimen hajuun, olipa se kamala. Varoituskolmio jäi sille tielleen, mutta saamme sen takaisin korjaamolta - eräs pappa saanee melkoisen laskun hinausautosta ja auton korjauksesta ja toivon ettei se käy yli hänen voimiensa. Mutta täällä autoa tarvitaan eli korjattava on.

Kirpparilta löytyi kuudellakymmenellä sentillä aito matkamuisto. Eikä minun tarvinnut mennä Keuruuta kauemmas!

Veneen tyhjennyksestä vielä kuva, on se vaan metkaa.

Meidän Hanna sai tämmöisen tunnustuksen. Äitinä olen hurja ylpeä ja iloinen. Samalla haikea. Katselin noita vanhoja kuvia ja mietin mihin ihmeeseen aika kuluu, missä on se aukko johon se vaan valuu ja valuu. Tahtoisin kai ajan pysähtyvän, joskus.

On niin palju asjad mis ma tahaksin, kuid en unista sellest elust et kõik oleks korras. See oleks liiga palju. Tahaksin väikesed asjad. Nagu seisatada aeg.

Ei kommentteja: