perjantai 16. lokakuuta 2015

Vielä tulin sanomaan että...

... kaipaan johonkin. Se taitaa olla Tallinna. Ensi keväänä leikkauksen jälkeen olisi jotain odotettavaa jos nyt alkaisi suunnitella. Ehkä pelottaisi leikkauskin vähemmän. Tulee semmoisia ihmeellisiä kaihon aaltoja kun katselee Pinterestistä kauniita paikkoja. Mun sisäinen muuttolintu varmaan herää näin syksyisin.

Samaan syssyyn herää se-joka-tahtoisi-ommella-kivoja-vaatteita(-joita-ei-ikinä-kuitenkaan-tulisi-pitäneeksi).

Sininen. Järvellä ei ole enää sinistä, siellä on harmaata ja ruskeaa, hiven kullankeltaista. Hornetit harjoittelivat revontuliaikaan, yöllä niiden punaiset silmät kiisivät eestaas vihreissä verhoissa. Kahvikannussa on taas jotain mystistä ainetta. Alkemiaa, en muista mitä tuossa valmistui.

Punainen, ja hieman sotkua. Tuo tervattu katto huvitti. Pidän kättä välillä tuossa kantositeessä kun rasittuu niin roikuskellessaan. Etsin kirpparilta vaatetta jossa olisi hitunen oranssia - ei niin että hirvittäisi mutta sillein sopivasti. En löytänyt. Liika olisi uuvuttavaa, liika punainenkin. Ehkä hommaan oranssin kantositeen. Kestotussi pissi, tuhma oli se. Hirveen haikea olo välillä. Laulan tätä.

Värvid ja argpäeva ilusaid asjad. Mul on suur igatsus Tallinnasse. Soovin et suvel siis saan reisida jälle.

Ei kommentteja: