Miten niin vilkasta elämää?

Nyt en muista mitä on tapahtunut viime postauksen jälkeen, lunttaan siis fb:sta. Tai sinne laittamistani kuvista. Hetkonen...

Rakas siskoni oli yhden yön meillä ja tietysti pelattiin sanapeliä, hävisin ensimmäisen ottelun rutkasti ja toisen nippanappa voitin - varmaan ihan hyvän hyvyyttään antoi minun tehdä omituisia sanoja ("emuvatia" voi siis tarjota vieruskaverilleen australialaisessa ruokapöydässä, vai mitä?). Seuraavana aamuna laudalla oli laulu, hieman ihmettelinkin miksi sisko kysyi kun olin jo petissä, että miten jatkuu "jo valkenee kaukainen ranta". Laulaja on selvästi uuvahtanut loppua kohti...

Kotielämä on ollut aika vaihtelevaa. Yhtenä iltana piti kai ladata kissa, silmät jo loistaa hiukan. Keittiön alle on tulossa (hitaasti) pieni kellaritila. Nuo rakettikengät... en ihan ole varma tehtiinkö siinä varsijousen kaarta. Minä puolestani rikoin talousjakkaran hitsauksistaan ja Valo pelotteli minut irtopäällä.

Puutarhanhoito on melkein typistynyt pienen sadon korjaamiseen, ukontulikukkien kuivaamiseen ja samettikukkaryöppyyn keittiössä. Keitin Valio-sähkökatkon aikana mehua puuliedellä, omenat ja puolukat nyt pakastimessa mehun ja hillon muodossa. Pimeyttä kesti vain 3 tuntia mutta se oli meidän talon ennätys.

Tässä näin alkuun viime viikon kuulumisia, viikonloppuna oli Jotain Aivan Muuta. Niin ja kävin myös kirurgilla, ja se olikin mielenkiintoista. Eikös yleensä kysytä saako olla harjoittelijoita läsnä vähemmänkin intiimeissä tutkimuksissa? No, onneksi en ole mikään mimosa, huulta purin etten naura hysteerisesti kun kolme sepän näköistä erikoistuvaa nuorta parrakasta kirurgia perehtyivät asiaani vakavina. Vaistosin lievää pahoittelua heidän katseistaan lähtiessäni :D

Ma ei mäletagi mis juhtus eelmisel nädalal, või juhtus liiga palju..? Võib-olla ongi olnud nii traumaatiline, et mul pole midagi mälestust....:D