Ihan muumihommia

Se alkoi kovin vaatimattomasti, eikä laajentuessaankaan paljoa hätkähdyttänyt eikä muuttanut elämää. Äsken kyllä piti jo pohtia, täytyykö reagoida jotenkin, mutta nehän peittivät sen aika pian. Vanha lattia näyttää kovin nuhjuiselta. Pitäisikö käskeä sahaamaan lisää?

Kaverit jo kyselivät, haetaanko tuota kautta sukeltamalla kahvipannnu ja sokeria kun tulee vedenpaisumus. Niin kuin muumeissa. No tietysti, mutta arvaan ja toivon, että haetaan puolukkahilloa ja nauriita ja perunoita.

Kasvimaalta tuli papukourallisen lisäksi kaaleja, lehtikaalia (hurjan paljon) ja auringonkukansiemeniä (linnuille) sekä tietysti yrttejä. Olen niin iloinen kun saatiin syystöitä jo tehtyä. Perunaakin tuli hiukan, maa-artisokan olen unohtanut tarkistaa. Sitä on varsista päätellen ihan mukavasti. Daalian juurakot sain siivottua Nonon tyttöystävän kanssa ja kun vielä saisi tuon konehuoneen siivottua että sinne mahtuisi talvettamaan kaiken - gladioluksen mukulatkin odottavat jo sinne pääsyä. Hei, mä olenkin ollut ahkera? Kasvihuone on pakko siivota keväällä kunnolla, nyt vain vähän hutiloin siellä enkä saanut potteja ja ruukkuja edes pestyä. Äsken syötiin jääkaappia tyhjäksi eli lämmitettiin puuhellalla edellispäivien ruokia, ilahduin huomatessani että yli puolet oli omasta maasta. Se Valio kaatoi omenapuun, mutta ei hätää, se olikin semmoinen vähän ressukka. Tosin se kukki jo kauniisti ja viimeinkin tänä suvena. Ja saahan siitä savustuspurua. Ja niin :(

No velä kirja-asiaa. Sain sittenkin ystäväni Satun ja Katrin uuden kirjan, Keskiajan maut, ja viimein myös aikaa ja jaksua selata sitä. Nyt on mitä mainioin tilaisuus kartuttaa sanavarastoaan, ainakin kun lapsi tulee kysymään mitä tänään syödään! Hyvä, hieno kirja, suosittelen! Lehtikaalit juuri äsken höyrytin ja niistä tuli hurjan hyviä - taidan selata lisää - tälle vaatimattomalle kokille tässä on juuri sopivia ruokia (unohtakaa hirventurvat) samoin kuin pula-ajan keittokirjassa, joka on toinen suosikkini.
Sitten kirja-aiheesta vielä, että illalla väritin ja lauloin, oli kivat pari tuntia. En ole koskaan, lapsenakaan, oikein innostunut värittämisestä, mutta tämä sujui hienosti ja vei mukanaan. Laitoin tuubista soimaan lemppareitani ja hoilasin.
Ja Keuruun taiteilijaseuran kirja on hieno! Kannattaa hankkia (esim. Keuruun kirjakaupasta) ja tukea seuran toimintaa - historiikki (tutkinut ja kirjoittanut Helena Kukkamo) on varsin mielenkiintoinen ja ällistyin kuinka meitä on ollut ja on moneksi - että kirjassa ei ole "vain" öljymaalauksia, akvarelleja ja grafiikkaa. Vimeistään nyt tajuan että omat valokuvani sopivat tuohon joukkoon aivan hienosti - siellä on myös Muhosen Johannan virkattuja upeita peitteitä ja kudonnaisia, joka ilahdutti - kas kun käsityöläisyys usein mielletään jonkinlaiseksi näpertelyksi. Heleijaa, me!

Kas teie köögis juba on põrandale tehtud uks? Meil ongi selline nüüd, muidugi selle kohe saab teha nalja! :D Ma ütlesin et mehed ei veelgi tea kus selle maja uks on, siis saagisivad ise endale oma väljapääsu. :p

Tämän giffin sain fb:sta kaverilta :9 Olisipa meilläkin noin seesteistä joskus! Alkuperäistaiteilija on Vladimir Zhdanov.