Minun työnteko kun on "työntekoa" eli teen ehkä viisi minuuttia päivässä jotain jota voisi työksi tai työssä auttamiseksi kutsua... Mutta silti, ajattelen paljon tekemättömiä jonottavia töitämme ja panikoin. Kyllä, paniikki iskee. Toukokuinen sairastelujakso ja sen jälkeinen tsasounan rakennusurakka on vieneet aikaa tilaustöiltä nin että korvat punaisena silmäilen listaa. Mutta kun tosiasia on, ettei meistä kumpikaan ole terve ja työkykyinen. Mieshän on vauvasta saakka ollut invalidi (mm oikea olkapää tuhoutui rokotuksesta saadun luumädän ja sepsiksen vuoksi ja jäi epämuodostuneeksi), sen vuoksi ei meinannut päästä (edes silloisen Järvenpään invalidiliiton) kultaseppälinjallekaan, mutta sitkeys ja tahto palkittiin ja nythän tuo on kultaseppä oikeasti. Mutta se tarkoittaa lyhyitä työrupeamia ja jos pidemmäksi menee se on kaikesta tavallisesta toimesta pois. Mutta kiritään ja kurotaan listaa kiinni pikkuhiljaa. Itselläni voimat menee kotiaskareisiin, niittenkin välissä on levättävä.
Nyt on työn alla panagioitten lisäksi mm. eräitä sormuksia.
Tykkään leikkimisvaiheesta, kun luonnostelen kaikenlaista hassua. Se idea tulee sitten sieltä joukosta jotenkin.
Sormus on asiakkaan mallin mukaan, ja oivoi minun paras kynäni päätti ryhtyä pissimään eilen, sotki koko sormuksen JA minun mekkoni, sen jonka äiti piti aina siistinä vuodesta aatami ja kettu, ja nyt minä turjake sen sotkin! Aamulla huomasin että mustetta on navassanikin, mekon läpi holahti se! Tyrmistys.
Lilled minu oma aias, nii armsad.
.png)
3 kommenttia:
Nuo Teidän kädentaidot saavat minut aina hiljaiseksi, niin ihania juttuja teette, olette niin luovia ja taidokkaita!
Voi, miten herkkiä kukkakuvia! Ihanaa ja aurinkoista pyhää!
:) Kiitos. Kun olisi vain se kotitonttu, joka tekisi kaiken muun pakollisen niin saisin(mme) tehtyä enemmän sitä kaunista... Onneksi arkikin on kaunista - se on oikeastaan se mikä juuri ON kaunista. Aamulla kun kello soi 7-8 aikaan (kyllä, lomallakin), ja ei yhtään hotsittaisi lähteä verkoille ja katiskalle, niin viimeistään kun avaa oven ulos ja kuuntelee linnunlaulun ja näkee aamukasteen - siitä saa valtavasti voimaa. Kauneuden kokeminen ja sen etsiminen on niin tärkeää. Tänään kuvasin myös tiskialtaassa loistavan kattilankannen. Täytyypä postata sekin lähipäivinä tänne.... :)
Ja hyvää pyhää! :) Meillä alkaa kirkkovuoden kierto näkyä selvemmin kun tsasouna valmistuu ja kalenteri tulee kunnon käyttöön palvelusten myötä - nyt en välillä tiedä edes mikä viikonpäivä :D
Lähetä kommentti