torstai 18. kesäkuuta 2015

Laulaa jos voisin

Valamossa oli tosiaan liturgian lauluja-kurssi, meitä oli kai kahdeksan oppilasta, kaksi bassoakin mukana. Minun sopraanoni sortui hajusteisiin - kyllä en kohta enää ala. Jo Kangasalta lähtien olen kärsinyt allergioista enemmän (se kerta kun allergiataksissa meinasin tukehtua...) mutta lääketankkauksesta huolimatta julkisissa matkustaminen ja kurssilaisten tuoksut saivat ylä-ääneni katoamaan jonnekin taivahan tuuliin. Vasta äsken täällä kotona sain ääntä auki, menee ihan normaalisti ylös saakka. Ripustin pyykkiä sateessa ja lauloin. Mutta ne tuoksut. Siis meikit, käsirasvat, huuhteluaineet, pesuaineet, hiuslakat, tupakka, hajuvesiä tuskin tarvitsee erikseen mainita... Tunsin syviä sympatioita luokkahuoneen luurankoa kohtaan, raukka siellä jo aika kauan kärvistellyt varmaan. Espoosta Valamoon matkasin klo 8.30-14.55 bussissa, siellä tuoksui... kotiin tulin bussilla ja kolmella junalla - junan allergiahyttiä joku oli kai käyttänyt työhuoneena, ainakaan allergikko ei ollut jättänyt sitä parfyymipilveä sinne.

Ihan oikeasti hei, miksi. Miksi pitää lisätä tuoksua tuoksun päälle? Laitetaan tukka ja meikataan, sipaistaan käsirasvaa, puetaan hajustetut vaatteet ylle - piilohajuja on joka paikassa, ihmiset eivät huomaakaan.

Mutta onneksi kurssi ei mennyt harakoille: opettelin alttoa ja bassoakin, lähinnä ymmärtämään kuinka se toimii ja kuinka pysyä omalla rivillä. Äsken soitin pianolla sopraanon ja basson tynkää ensimmäisestä antifonista ja minähän osasin. Mutta FB:iin kirjoitin tuntojani tiistai-iltana pienessä punaisessa keljassani:

No vielä mietin, että millaista tämä on - rakentaa identiteettiään uudestaan tässä iässä kun itsestäänselvät taidot karisevat yksi toisensa jälkeen ja esimerkiksi ihmisten kanssa toimiminen on koko ajan yhä tiedostetumpaa, että teenkö oikein ja miten ihmiset toimii? Ja se että on pilannut itseluottamuksensa itse kasvattamillaan tavoitteilla ja rajoituksilla, taiteilijana ja käsityöläisenä. Ja miten se, ettei pysty kaatamaan kahvia kuppiin, vaikuttaa - entä se, mistä sopii puhua, muistanko mistä ylipäätään oli puhe? Sitä mietin kuinka sielu ilahtui naivistisessa näyttelyssä tänäänkin, että puunpala syttyy elämään karkealla veistolla ja värikynämaalauksella. Ettei tarvitsisi muuta kuin heittäytyä ja kadottaa viimeisetkin häpeärippeet. Että kuinka se vaikuttaa että uskaltaa ynistä kuin säröinen itikka laulutunnilla, tietäen että kyllä se ääni joskus kulkee myös oikein ja kirkkaana - kun ei tarvitse hengitellä hajusteita. Että tuleeko se ääni varmasti takaisin vielä? Kiusaantuvatko muut, saanko silti vielä yrittää? Mietin huomista junamatkaa ja kotiinpaluuta iloisena. Haluan niin paljon, aikaa niin vähän. Arkirutiinit on parhaita - tuhoamaan flown...

Ma kardan et minu hääl kaob igaveseks ajaks... kuidas ma suudan varjada end inimeste lõhnavaid kreemilt ja riideilt? Nad on mulle surmaks! Või vähemalt mu häälel...

4 kommenttia:

Liiolii kirjoitti...

No voihan haju sentään. :( Itsellä on tuoksuton käsirasva, en halua tuoksua varsinkaan käpälistä, ja tuoksuton dödö, mutta kai niilläkin on jokin hajusteettoman tuotteen ominaistuoksu?

Maahiska kirjoitti...

Olen allerginen myös joillekin hajusteettomille tuotteille, toisaalta taas EN ole allerginen Lidlin haisevalle violetille pyykkiaineelle ja siniselle huuhteluaineelle!!! Apteekin allergikoille tarkoitetusta sarjasta kerran testasin (vaikken käytä mitään semmoisia) päivä- ja yövoiteen - viimeksimainittu sai aikaan nielun turvotusta! Eli mitään sääntöä ei ole....:/

piaeliina kirjoitti...

En ole hajuallerginen, mutta kaikenlaiset keinohajut laukaisivat aina migreenin, ja vaikka migreeniä ei enää olekaan, niin edelleen kaikenmaailman hajusteet tökkivät. Olen tullut siihen tulokseen, että nämä hajujen käyttäjät tulevat itse immuuneiksi niille hajuilleen ja sitten vaan lisäävät purkista, kun luulevat että tuoksut ovat haihtuneet.

Maahiska kirjoitti...

Koko länsimainen maailma lienee kyllästetty keinohajuilla, vaippaiästä alkaen siihen on totuttava... niin ja itämaiset kans, Japanissa myydään hajustettuja unimaskeja silmille... Mulle hajut tekee ensin ihottuman kaulalle ja kasvoihin, sitten menee äänihuulet turvoksiin, sitten nielu. Hullua ettei kaikki tuoksut ja aineet aiheuta sitä - ja hullua etten koskaan voi tietää mihin voin mennä ja millainen lääkitys oltava varalla.