Lapset on niin kekseliäitä. Tuolta ei kuulemma ainakaan putoa.
Katselin vanhoja valokuvia, veljekset ovat olleet kuni ilvekset vauvana.
Sipulihilloa tein taas ison erän.
Illalla istuskelen tulia vahtimassa.
Ja kissa, Otto. Sen nimi voisi olla Matroshkin.
Kiitos tulppaaneista ystävälle. Ilahduttaa joka kerta kun katse osuu niihin, ovat apupöydän kulmalla, paikassa jonka tienoilla tunnun viettävän suuren osan päivistäni.
Ma loen jälle Süvahavva 1 (Indrek Hargla) ja ootan "teist suve". Palun vaata siit! Põnev (vahel liiga põnev!)!
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti