sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Kirkossa, kotona, tien päällä...

Tänään on ollut Sovintosunnuntai eli paasto on alkanut. Antakaa siis minulle anteeksi mitä olen sanoin tai teoin teitä loukannut, tietoisesti tai tietämättäni. Eräs asia painaa mieltäni erityisesti, mutta sen anteeksipyyntö ei välity tätä kautta. Enka tiedä voinko edes ottaa yhteyttä kyseiseen ihmiseen.

Kirkossa tänään sain taas tuta etten ole sittenkään niin ihmiskammoinen kuin annan itseni luulla. Vai johtuuko se ympäristöstä? Oma rakas kotikirkko, seurakunnan ihmiset, ystävät. Ja kirkkohame :)

Päänsärky pitää minua pihdeissään jo ties kuinka monetta viikkoa - päivät ja viikon sulautuvat yhdeksi puuroksi. En saisi katsoa lainkaan alaspäin, ja sitähän pitää kuitenkin tehdä. Esimerkiksi kun neuloo - ei pitäisi yhtään!!! Mutta kun.

Ulkona on ollut ihana ilma monta päivää, kultainen parantava aurinko! Mietin että terveyttähän se huonokin terveys on - eihän minulla ole hätäpäivää. Kasvot aurinkoon päin, silmät kiinni, elämä on tässä ja nyt.

Kurkipellolla kasvaa satsumapuu :)

Olen olnud kirikus kaks korda nädala sisse, ja see on teinud väga hea.

4 kommenttia:

Kivipellon Saila kirjoitti...

Anteeksi voi pyytää ja saadakin, mutta jos et saa mahdollisuutta pyytää anteeksi kasvotuksin, niin Taivaan Isän kautta voit asian hoitaa, sen kautta olen muutaman anteeksipyynnön välittänyt ja siltä osin eheytynyt. En ole ortodoksi vaikka olenkin ikonimaalari, paastoni on henkinen, ei niinkään aineellinen, pyrin siis ajattelemaan ja tekemään hyvää, niin että tämä paasto kestäisi lopun elämää, jatkuvaa ihmisenä kasvua. Siunausta paastonajalle kohti Pääsiäistä!

kosotäti kirjoitti...

Siunattua paastonaikaa.

Anonyymi kirjoitti...

Sillä on todella merkitystä miten kohtelee muita. Hyvää kesää sinulle!

Maahiska kirjoitti...

Olen tehnyt sovintoa myös poisnukkuneiden rakkaitteni kanssa, on vaikea muistaa joitakin asioita ilman viiltävää häpeää. Ja vanha itsensä - sen tosityhmän pönttöpään- kanssa on myös sovittava!