Tänään pääsin uimaan pitkästä aikaa! Ihanaa, miten hyvä onkaan vesi kipeälle. Pää ei ota rauhoittuakseen, käyn ihmisten ilmoilla vain kun lääke auttaa. Silloin voin jopa näyttää ihan normaalilta! Normaalin näköisyyttä ehkä rapistaa hiukan harrastamani allasvoimistelu. Heh.
Kuulin elokuvasta jonka haluan nähdä:
Minulla on myös DVD Yli vuorten, jonka sain kummilapseltani, mutta en ole pystynyt vielä löytämään sopivaa mielentilaa sen katsomiseen. Elämä on ollut sen verran vaikeaa taas, monta kuukautta - vaikkei se täällä blogissa kai näy. On paljon asioita joita haluaisin tehdä, jos vain pystyisin - tarvitsisin apua kotitöihin pitkäksi aikaa, että rauhoittuisin omien töitteni ääreen. Kaipaan maalaamista, ompelua, neulomista, piirtämistä - kaikkea minkä tekeminen on poissuljettu niin kauan kun niskan on taivuttava tiskaukseen, imurointiin, puunkantoon.... kaikkea ei voi saada siis.
Nyt jouduin lopettamaan yhden lääkkeen voimakkaitten sivuoireitten vuoksi, sydän laukkasi tuhatta ja sataa rytmihäiriöissään ja verenpaine nousi pilviin. Olo helpottaa siltä osin, mutta puuttuvan lääkkeen tilalle ei ole nyt mitään. Odottelen lääkärin soittoa. Tulisipa toimeen ilman rohdon rohtoa! Miten tuo kuva tähän liittyy? No ei mitenkään.
Mutta se kävely, kävimme iltapimeällä kävelyllä rantatiellä, en jaksanut kauan tarpoa hangessa Kuomillani - liian matalan kannat. Oli jännittävää ja hiukan hurjaakin, pimeys ja metsän läheisyys, vaikka tiedän ettei sieltä susi hyökkää. Yksin kävelen joskus tontin rajalle kuuntelemaan tähtien helinää ja metsän huminaa. Viime yönä oli todellinen myrsky, unohdin tänään käydä valoisaan aikaan katsomassa mahdollisia tuhoja. Pimeässä en menisi nyt metsään yksin, joskus olen käynyt. Olen sen verran huonossa kunnossa että tarvitsen ehkä apua jos en jaksakaan. Mieli tekisi kyllä.
Maailman uutiset ei paranna mielialaa. Mutta selviän.
Täna läksin ujuma ja jalutama, homme tahaksin ka käiä kuskil. Mul oleks vaja ilusaid asjad.
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti