Säätiedotus tiesi, kerrankin. Tänään sitä lunta saatiin oikeasti, aamulla oltiin kolanjatkeena ja nyt on taas tie tumppuisena. Ei niin pahasti etteikö pääsisi Foortilla, mutta varmaan jo riittää. Pitkän pihatien iloja, kun saa sen sileäksi ja reunat kantattua. Ja polttopuita ja pilkkeitä kerrassaan rakastan. Tulen niistä iloiseksi. Yhdessä sytykkeessä on hurja silmäkin. Sitä en heti raaski polttaa.
Leivoin karsean jättipullan. Vehnäsellaisen - ja kas, sehän nousi, toisin kuin gluteenittomat. Mistä olisin voinut muistaa? Kylläpä oli ruma, mutta kuulemma tosi hyvää.
Muuten olen ollut hiuka kipeä ja hiukan laiska, sopivassa suhteessa. Hiukan olen tehnyt jotain, enemmän ollut tekemättä. Löysin taas lompakostani siellä muistona kulkevan pienen kortin. Lapselle luin loruja, kirjallisen.
Meillä on tyttären kissa HERMOLOMALLA. Kyllähän tästä jo hermot meneekin :D
Jah, see ON kass. Mitte maaväline. Siiski ma panin foolio müts oma pea.
.png)
4 kommenttia:
Kissa tosiaan vaikuttaa hiukan hermostuneelta :-)
Aika pelottava kissa! ;)
Voi miten ihana kissa, aluksi en heti huomannutkaan, kuinka se oli asettunut!
Yritän opettaa että uloskäynti on ovesta ja sisäänkäynti keittiön ikkunasta, mutta se vaan ei tajua :D
Lähetä kommentti