maanantai 12. tammikuuta 2015

Ihanaa

Mistä aloittaisin? Jos aloitan tärkeimmästä vaikka! Olimme viikonloppuna Oulussa, yllättäen. Rakkaan isä Eliaan metropoliitaksi vihkimisessä Oulun Pyhän Kolminaisuuden katedraalissa. En osaa oikein edes kertoa miten hyvä mieli minulla nyt on. Miten kaunista, arvokasta ja rakasta kaikki onkaan. Tapasimme ystäviä, veimme myös valmiita korjaustöitä igumeni Sergeille, saimme tietää tulevista töistä... Mutta parasta kaikesta on ilo. Ilo uuden isä esipaimenen vihkimyksestä. Ilo hänen tapaamisestaan pitkästä aikaa, tärkeä rakas ihminen jota on ollut ikävä. Ilo uusista tuttavista, yhteisestä juhlasta.

Aksios, aksios, aksios!

Ort.net-sivulta löytyy virallinen kuvagalleria. Ja muuta tekstiä, isä Elian puhekin.

Yövyimme omenahotellissa, se on niin hauska aina, kuin laivan hytti ja aivan riittävä meille. Harmittaa kun emme ehtineet käyskennellä enempää Oulun keskustassa, moikkasimme toki tiernapoikia polttavankylmällä iltakävelyllämme. Unohdin hatun autoon ja ohuista huiveista ei ollut suojaa poloiselle otsalleni. Näin yhden ylikiinnostavan kirpputorinkin, pitäisiköhän tehdä uusi retki? Ortodoksihuumori eli ortohuumori (ortonali eestiksi :P) kukki myös, kuulimme mm. että eräs seurakuntalainen oli kävellyt illalla autiossa Oulun keskustassa ja ihmetellyt missä kaikki ihmiset ovat. Ja oli kuin olikin yhtäkkiä kolme munkkia kävellyt vastaan :D Hiukan absurdia?

Mutta autoilusta - se ei ollut onneksi niin pitkä ja vaikea matka kuin pelkäsimme, pysähdyimme sen verran usein. Mutta ne muut autoilijat! Ne hullut ohittajat, iljanteisilla teillä! Pahin tilanne sattui jossain Kärsämäen tienoilla kun meitä ja edessä ajavaa rekkaa lähti ohittamaan auto, joka alkoi luisua sivuttain ja heittelehtiä rekan vierellä. Kiitos hyvän Jumalan kaikki selvisimme siitäkin - mutta näimme miten se kaheli ei ottanut opikseen vaan jatkoi samaa haipakkaa ja katosi näkyvistä ylinopeutta - toivottavasti ei ketään muuta osunut hänen tielleen. Monia hulluja ohituksia oli, ja yllärinä yhtäkkiä kuorma-auto poikittain liikenneympyrässä.

Tämä aikako kaikkineen tekee monista ihmisistä välinpitämättömiä sekopäitä? Pelko ja alitajunnasta nouseva ahdistus, vaikkei mitään myönnä?

Vaskikellossa soittelimme isohkoja kelloja. Olipa moikaus!

Nädalavahetuse veetsime Oulus, meie armsa sõber isa Elia metropoliit tseremoonias. (Ma ei tea mis see on eesti keeles)

6 kommenttia:

kosotäti kirjoitti...

Siunausta uudelle isä esipaimenelle ja monia armorikkaita vuosia.

Maahiska kirjoitti...

Siunausta ja pitkää ikää! Itseäni liikuttaa ja ilahduttaa melkein eniten isä Elian munkkius, hänen oltuaan tähän saakka selibaattipappi. Tätä ei osaa oikein selittää monille, mutta varmaan ymmärrät eron. Nuo munkit ja nunnat kun on meille niin rakkaita. Isä Elia on myös kummisuhteessa meihin, ja tärkeä tuki ja opastaja vaikeina aikoina joita on ollut. Uskon, että hänestä tulee rakastettu aikaansaava esipaimen koko Oulun hiippakunnalle.

Kivipellon Saila kirjoitti...

Rakastettu esipaimen on hyvin tärkeä seurakunnalle, se voimaannuttaa koko seurakunnan toimintaa ja ihmisillä on ilossa, tuskassa ja surussa helppo lähestyä tällaista isää. Siunausta hänen työlleen ja monia monia armorikkaita vuosia! Ja oli mukava kuulla että Teillä oli voimaannuttava matka! Vihkipyhättö on kaunis! Kauniilta näyttää taustalla myös Konevitsan Jumalanäidin ikoni, jota nyt keväällä alan myös itse maalaamaan, kun pian saan valmiiksi Ksenja Pietarilaisen.

Maahiska kirjoitti...

Katedraali on aika erikoinen, ikonostaasi semmoinen "aita", mutta minusta ei lainkaan kalsea. Hymyilen vieläkin, vaikka oululainen tuuli taisi vilustuttaa minut - pitäydyn peiton alla kuin myyrä.

Anonyymi kirjoitti...

Oulussa tuulee aina:D Oysy vaan peiton alla ettet saa vilutautia.
Oulu on entinen kotikaupunki, mutta tuo tiernapatsas oli uusi tuttavuus, kun en sitä ennen ole nähnyt. Kävin kyllä syksyllä Oulussa, mutta en keskustassa ja patsas näyttää olevan ihan stokkan edessä kirkkokadulla.
Minustakin kirkko on kaunis ja tunnelmallinen. Olen muutaman kerran käynyt siellä, vaikka en ortodoksi olekaan.
t. elina

Maahiska kirjoitti...

Oulun jouluvalot ilahduttivat myös, ja jotenkin tuli tunne kuin olisi peräti ulkomailla. Kyllä, Ouluun uudestaan joskus!