Nuotiolla ja muuta korvennusta

Perhe meni eilen metsään, nuotiopuut mukana. Siellä oli ehkä myös Susia ja Karhuja (siksi puupyssykkä, Vaarin tekemä) ja paljon taisteltavia kelopuita. Kahvia ei ollut eikä muitakaan eväitä, ne sitten seuraavan kerran - nokipannu pitää löytää jostain! Talven ensimmäinen (viimeinen?) lumiukko nökötti mättäällä. Löysimme paikan jossa voisi yöpyäkin jos uskaltaisi! Arne oli pitkästä aikaa mummulassa yötä. Tuo pieni kaunopuheinen herrasmies. Rohkeasti maistoi kolmea asiaa: minitomaatti, lehtikaalin murunen ("tämä ei ollut niin hirveän hyvää" - irvistys asteikolla 1-10 noin 7, aikaa urhoolliseen murusen jauhamiseen meni noin viisi minuuttia)ja vihreää oliivia ("sovitaan ettet tarjoa tätä minulle toisen kerran", asteikolla 9, kesto samat viisi). Tomaatti voitti kisan. Arne ei ole vihannesten ystävä mutta rohkeus on kasvanut viime kerrasta ja mummu on iloinen.

Valo sen sijaan sai taas oksennuskohtauksen illalla, sitä edelsi tunnin mahakipu ja närästys. Nyt on pääarveluna refluksi/pohjukaissuolen haavauma, tähystys tehtävä siis. Jäämme odottamaan kutsua ja seuraamaan... Vyöhyketerapiaa tehdessäni huomasin muuten kovat "patit" mahaportin ja pohjukaissuolen kohdalla, tämä oli ennen oksentamista. Vatsalaukun alue ei tuntunut olevan ärtynyt. Appelsiinia otti illalla ennen kipuja.

Voi rassua.

Nyt pitäisi tai voisi tormistautua ja tehdä jotain hyödyllistä. Huomenna saanen ompelua varten keittiönpöydän ja työhuone muotoutuu pikkuhiljaa ehkä sellaiseksi että voin aloittaa muutamat korjausompelut ja sarafaanin/sorokan/suhain. Vaan ei ole järin reipas olo minulla. Teen kaikkeni että pysyn iloisena, ainakin osittain.

Isän kuolemasta tuli kai viikko sitten ehkä neljä vuotta... Joo. Ainakin blogini mukaan. En muistanutkaan.

Tere päevast! Kuid nüüd ei ole jõudu Eesti keeles mõelda, ilma uneta ööd. :(