Rukoushetki perustuksilla

Rakennustyö on siunattu, isä Aleksander kävi perheineen toimittamassa rukouspalveluksen. Ihana perhe, tulen aina niin iloiseksi kun ajattelen heitä! Huomenna jatkuu työ "telakalla", nyt saa jo tehdä oviaukonkin kun ensimmäinen hirsi on noin korkealla. Jos/kun joudun joskus pyörätuoliin niin mietitään uudestaan.... (voisikos tehdä kuopan johon tsasouna nätisti laskeutuisi, ja siihen luiskan?)

Kävimme iltapäivällä myös hakemassa tiiliä kasvihuoneen lattiaan, hurja määrä petäjävetisiä muurahaisiakin muuttui kertakuljettamalla keuruulaisiksi. Hyi yök, mutta onneksi olen reipas aikuinen ihminen. Laittelin jo kasvihuoneen lattiaan ensimmäisen erän. Vähän kupruilee, mutta niin kupruilee tekijäkin.

Tällainen korjaus- ja hopeointityö nyt viimein lähti Jyväskylään papin mukana. Jälkiviinikannu siis. (En pystynyt kiipeämään yläkertaan katsomaan ja kuvaamaan hopeointia. Akillekset suuttuivat kasvihuonekyykkyhypystä. Eilen unohdin ottaa iltapäivälääkkeen ja voi sitä itkua ja hammastenkiristystä illalla! Sellainen masentavan repivä stiffness, polttava ahdistava jäykkyys! En ala, en ainakaan ihan hirveästi. Nyt muistin ottaa lääkkeen ajallaan. Se vaan vie yöunet edelleen, olen tänäänkin herännyt kolmelta aamulla. Jo puoli kahdeksalta olin ripustanut pyykit, hoidellut kasvimaan ja leiponut mustikkapiirakan.

Eli ihan hyvä lääke siltäkin osin!)

Muuten kuuluu sitä samaa, otsatukka on vallaton ja kissa taipuisa.

Tsässouna ehituse õnnistus täna, nüüd on hea jätka!