...näitä Nillan kuvia Pyhtäältä, ensimmäinen erä. Ihan hirveästi on kuvia, hauskoja ja hyviä. Mutta tässä vain muutama touhuistamme. Järjestäjän kuvia viime vuodelta löytyy täältä. Sinne tulee varmaan uusiakin otoksia tuotapikaa.
Nilla on ujo kuvaamaan aluetta ja muita ihmisiä, tullut äitiinsä. Olen menettänyt monta hienoa kuvaa silkkaa ujouttani. Kurjin puuska sattui kun olimme kävelyllä Vaasassa muutama vuosi sitten ja isä Matti otti Valon olkapäilleen kantaakseen - siitä olisi tullut maailman paras kuva. Kyllä harmittaa. Mutta ehkä juuri sen vuoksi se hetki on säilynyt mielessäni niin kirkkaana. Linssin (tai no siis kännykän näytön) läpi maailma saattaa jäädä etäälle.
Kaamera läbi vaatamine saa kogu maailm kaugemal, nagu ise ei oleks siin ja sel hetkel. Minu tütar on just nagu tema ema, võtab pildi omast perest aga ei võõraist inimesest... aga häid mälestused saa!
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti