Markkinoitten jälkeen on vähän pöllämystynyt olo. Kaksi päivää hulinaa ja ihmisiä ja epäsäännöllisyyttä ja hymyilyä tiskin takana ja... oikeasti hei, minä alan pelätä markkinoita. Kyllä minä jaksan, ei se niinkään, mutta jännitän jo etukäteen kuinka kaikki sujuu. Ja se logistiikka! Onneksi on tuo lääke nyt joka toimii, eilen unohdin ottaa iltapäivälääkkeen ja jalat sanoi loppuillasta itsensä irti - toissapäivän taas kokeilin olla kokonaan ilman ja työnteko jäi hyvin vähäiseksi. Dolan tosin vie yöunet vaikka mielestäni sitä ei mainita sivuvaikutuksissa, olen siis valvonut öitä aamuun saakka tai nukahtanut illalla ja herännyt hetipian valvomaan.
Elokuun alussa vasta on seuraavat markkinat, enköhän toivu siiheksi? Matkalla etelään tuli vastaan toinenkin houkutin - mitäs jos ei mentäiskään markkinoille, unohdettais kaikki ne keskiaikaiset rytkyt ja.....?
Liljendalissa Vikomin kylässä oli hurjan kylmä ja tuulinen päivä. Myynti oli kuitenkin kohtalainen ja oli mukavaa muutenkin, ihmiset tekevät tapahtuman! - ensimmäistä kertaa tämä tapahtuma, ja meille kesän ensimmäinen. Arne polki ahjoa tottuneesti ja herätti kummastusta. Kyllähän sitä käsityöläisen lapsi tekee hommia jo 4-vuotiaana! Meidänkin pojat tekivät töitä, koko perhehän tässä on mukana yrittämässä - jos yrittämisestä voi puhua, kun on kyse elämäntavasta. Mietin josko vihdoin rakennamme myös teltan, markkinayöpyminen houkuttelisi mutta kuinka pärjäisin?
Liljendal oli lauantaina ja yövyttyämme Kotkassa suunnattiin kolonna kohti Pyttistä ja Kesä-Heikkiä joka on mainio tapahtuma. Viime vuonna tämä oli ensimmäistä kertaa - ja meille ihan ensimmäiset "omat" markkinat. Kuvasin tosi vähän, lainailen johonkin tulevaan postaukseen kuvia Nillan kansiosta. Minulla meni aika tasan tarkkaan pinnalla pysymiseen. Mutta kivoja asioita oli: tapasimme taas Kosotädin perheineen, Magi toi minulle hirmuisasti kasveja pihamaalle tökättäväksi, näin Vauvelin ja tapasimme muitakin ihania ihmisiä kuten markkinoilla aina. Mutta tämä prosopagnosia! Harvan ihmisen tunnistan oitis ja siitä olen aina iloinen.
Parhaita asioita markkinoilla on lasten viihtyminen. Ihanaa kun lapset kasvavat tällaiseen elämään, pienet epämukavuudet ja epäsäännöllisyydet eivät haittaa viikonloppuna jos saa olla ritari ja seppä ja leikkiä linnanvaltausta ja syödä markkinamakkaraa. Rebaseonu Eestistä myy mahtavia savumakkaroita, suosittelen!
Tehtiin markkinoille messinkisiä lunuloita, ihania vaikka ite sanonkin! Ja nuo isot on minun ohimorenkulat, kuuluvat Novgorod-viritelmääni jota yhä vain pitää kehittää mutta kun aika ja jaksaminen...:S
Nädalavahetus keskajal, oli tore ja huvitav jälle. Mul pole lihtne reisida ja pakkuda kaupu, inimiste kohtumine ka on juba liiga põnev... Ma olen erak!!! Kuid inimestega kohtumine on kõige parim asi turul!
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti