On ne. Ihmeellisiä.
Yöllä ukkosti kovin, mietin siinä millaista olisi jos ei kuulisi jyrinää eikä voisi haistaa sateen tuoksua. Jos ei näkisi miten salama äkisti valaisee huoneen - ja tietäisi milloin alkaa laskea jyrähdykseen. Ikkunasta kantautui omituisia ääniä, käen kukkuusta kuului vain "kuu", kummallinen toistuva ääni jonka alkuperää pohdimme kauan. Kerran salama iski johonkin lähelle, puuhun ehkä, räjähdys oli melkoinen. Nautin ja kuuntelin, oli sähköinen hyvä olo. Sellaista sähköä josta tykkään.
Mietin myös millaista olisi ilman lintuja tai kukkia. Kurjaa olisi, apeaa.
Kuulasin öösel äiket ja vaatasin välgut, arvutasin et kaks kilomeetrit lähedal oli suurim pauk. Mõtlesin milline oleks elu ilma lilledeta ja linnud (linnuta?), ja nägemata ja kuulamata ja... väga kurb oleks see.
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti