tiistai 29. huhtikuuta 2014

Reissussa

Tänään aamulla varhain lähdimme taas Sastamalaan Miehen kouluun. Istuin myös oppitunnilla, aiheena maasälvät. Haluaisin opiskella, oikeasti! Mutta millä päällä - miten ihmeessä ja missä? Matkat ja kulkuneuvottomuus ja sairaudet JA raha. Ja se, etten osaa hyödyntää taitojani oikeasti työelämässä - ja se, että innostun aina kaikesta liikaa ja koko muu elämä jää vaille huomiota, kiitos aspergerin. Ja perhe ja kaikki muu...Niin että tällainen leikkiopiskelu taitaa olla enemmän minun alaani...

Mäntässä oli vielä sateista ja puut lehdettömiä, Tampereella sen sijaan oli jo vihreitä koivuja!

Kotimatkalla poikkesimme Ikeaan syömään ja ostamaan pari hemmottelutyynyä eilen järjestetylle terassille (kuva eiliseltä)! Urotyö, siis molemmat, järjestely ja Ikea! Tyynyt ovat punaiset, tuntuu että tarvitsen voimaväriä nyt.

Tahaksin õppida koolis! Aga ei, mul ei ole võimalust. Inimesed ei tea mis kõike minu elu sisaldab... on väga lihtne öelda et "mine, mine" ja "tee, tee". Et voiksin korraldada elu nii et kõik käib hästi.

9 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Kuvaus tuossa alussa sopisi myös minuun. Tismalleen.
Täällä tuli vihreys eilen, kävi silmissä.

Maahiska kirjoitti...

Niin, ajattelepa olen peruskoulun kympin oppilas - joka ei osaa opiskella! Kun suoritin ilmaisukasvatuksen appron, tein sen paineen alla samaan aikaan kun odotin kolmatta lastani ja "synnytys" tapahtui viikkoa ennen pojan maailmaantuloa - opiskelu oli minulle pakopaikka ja onkin hurja lukea senaikaisia esseitä: ihanko tosi olen ne kirjoittanut? Muistan hämärästi sen hirveän draivin jolla niitä kirjoitin. Mutta opinko mitään, muistanko mitään - no en! Eilen olin gemmologian oppitunnilla ja nautin hurjasti - mutta muistanko nyt mitään - no en!
:(
Peruskoulun vimeisen luokan kävin tenttimällä, en viihtynyt koulussa lainkaan. Nyt kun kuvittelisin viihtyväni, en osaa enää.

Odotan viherrystä tännekin; puissa keltaruskeat norkkopilvet, ilman silmälaseja näyttää melkein syksyltä.

Seija kirjoitti...

Juu. Opiskeltu on.Ja aina vaan tekisi mieli opiskella. Mutta, onko siitä ollut mitään "hyötyä".No,ei.
Elämän opiskelu on sitten vielä ihan oma lukunsa.
Kaikenlaisesta innostun aika ajoin kovasti, mutta sitten tulee myös uupumus. Melkomoista tasapainoilua!

kosotäti kirjoitti...

Näin yöllä unta että jouduin taas suorittamaan oppikoulun viidennen uudestaan, ja itkin etten enää tee sillä mitään kun olen jo 60 vuotinen, kamalia painajaisia kouluajoista.
Iloista vappua ja kevättä.

Mama Elf kirjoitti...

Ihana kuisti! Kyllä kelpaa hemmotella tyynyillä.

Ja sinähän opit niinkuin sinä opit! Ja nähdäkseni osaat myös käyttää kykyjäsi/osaamistasi. Et ehkä sovi ns normaaliin työelämään, mutta se ei välttämättä ole vika sinussa vaan vika asenteissa ja yhteiskunnassa. Niin monta lahjakasta ihmistä on vailla työtä (ja menetämme heidän tuoman panoksen ja luovuuden) vain sen vuoksi että neuro-tyypilliset ovat aikojen kuluessa muovanneet työolot ihan tekemättömiksi ihmisille joilla on erilainen neurologia. Toivoa saattaa, että olemme menossa parempaan päin.

PS. Ja koska et ole "töissä", (Siis tottakai olet, mutta sinulla ei ole palkkalippua kirjoittavaa työnantajaa. Miksi kutsut muuten kaikkea tuota, mikä on mennyt hieman sivuun mihen tutkinnon alla?)niin sinulla on aikaa ja voimia jakaa Maahiskan elämästä täällä blogissa valoa monen muun tielle.

Pusi, pusi ja hali hali näin virtuaalisesti.

piaeliina kirjoitti...

Minä en ole koskaan tykännyt opiskelusta, aina ollut pakkopullaa, vaikka ihan kohtuullisesti siellä menestyinkin. Aina jaksan ihmetellä näitä aikuisia ystäviäni, jotka riemu rinnassa aloittavat taas jonkun uuden opiskelun. Onneksi minun ei tarvitse opiskella kuin tätä elämää.
Meillä ei vielä viherrä.

Maahiska kirjoitti...

Minua harmittaa kun kerta toisensa jälkeen opettelen samoja minua oikeasti kiinnostavia asioita kun ne vaan katoavat päästäni. Luulisi mielenkiintoisten asioiden edes pysyvän!
Työntekoni on hyvänä päivänä noin kahden tunnin mittainen pyrähdys - näitä päiviä on viikossa kaksi tai kolme. Sillä ei tosiaan eläisi - vaika kela&varma taas hylkäsivät saikunjatkoni! Ihmeparantuneena tässä taas odotan mitä tuleman pitää....
Tänään pääsin järvelle, veneellä!:)

elina kirjoitti...

En minäkään tee palkkatyötä ja ymmärrän hyvin nuo ajatuksesi, mutta muista ettet ole työtön. Teet ihania askarteluja, vaatteita, koruja, puutarhaa ja vaikka mitä. Nuo taidot ei häviä, ne ovat piirtyneet sieluun ja selkäytimeen.
Minun palkkatyö jäi 38-vuotiaana ja vasta nyt ja ajoittain ymmärrän, että osaan vaikka mitä sellaista mitä muut eivät osaa.
Raha ei ratkaise,sanotaan, mutta vain ne sanovat, jotka pärjäävät hyvin.
Tsemppiä sinulle, sinä monitaitoinen nainen.

Maahiska kirjoitti...

En osaa tosiaan ajatella elämäntapaani työnä :) Ja jos minun pitäisi tehdä tätä yrittäjänä ja rahasta, into loppuisi siihen. Olen etuoikeutettu, tiedän, mutta se on vaatinut ja vaatii niukkaa ja kipeää elämää :D