keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Toiveikas

Viikko on sujunut työn merkeissä, arki toimii kun ei stressaa. Olo on toiveikas ja rauhallinen - kiitos Valamon. Leikkaus, se kenkku juttu, on 19.3. ja siihen valmistaudun, mutta sitä ennen on kaikenlaista sairaalajuttua aivosähkökäyristä alkaen vielä toimitettava. Mieluusti nyt teen töitä. Ja katselen pihamaata, silitän kissoja ohimennen. Ei saa murehtia etukäteen.

Mul plaanitakse teha operatsioon pärast kolm nädalat. Ma ei taha nüüd muretseda, kavatsen ainult teha tööd. Hirm on halvim tunne. Ja nii kasutu...

5 kommenttia:

kosotäti kirjoitti...

Monta leikkausta ( 7 ) läpikäyneenä tiedän että kannattaa rauhoittaa mieli, tehdä ne mitä jaksaa ja haluaa.
Itselläni on ollu tapana aina leikkauspöydällä just ennen nukutusta tehdä ristinmerkki ja todeta ääneen Nyt tää on sit korkeemmas kädes. Suosittelen siullekkin.

Maahiska kirjoitti...

Näinhän minäkin aina teen - tällä kertaa vain hirvittää koska koko tämä adrenaliini-sydän-episodin aikana hoitovirhetilanteita ja läheltäpiti-tilanteita on sattunut tuhkatiheään - ja kyseinen leikkaava lääkäri oli hyvin välinpitämätön tämän huoleni suhteen, itse asiassa totesi vain että "se riski on otettava" kun sanoin adrenaliinista... :S Ajattelin kirjoittaa vielä mustalla tussilla käteeni: EI ADRENALIINIA; SYDÄN VOI VAHINGOITTUA UUDESTAAN

piaeliina kirjoitti...

Olisin niin halunnut sanoa tähän jotain viisasta....

kosotäti kirjoitti...

Kannattaa kirjoittaa varoks vielä toiseenkin käteen ja laita iso kyltti vatsan päälle.
Turhan usein lääkärit ei välitä siitä mitä me heille sanomme.
Miutkin meinattiin paistaa mangneetti kuvauksessa, vaikka kuinka selitin että miun selkärangassa on rautaa, siis oikiaa rautaa ei titaania, niin kukaan ei uskonu.
Se oli aivan hurja tilanne,liian pitkä tässä kerrottavaksi.
Mie rukkoilen .

Maahiska kirjoitti...

Kauhia... mut taas laitettiin varjoainekuvauksiin ja alettiin juottaa jodia - no viimetingassa älysin et hei ja moi, munhan piti tulla magneettiin eikä röntgeniin , ja ylipäätään ilman jodia! No annettiin seureaavan kerran bariumia jolle sitten osoittauduinkin olevani allerginen myös.... jospa kirjuuttaisin tuonne leikkauspäähän myös..... ;p voisi olla hupsu ylläri leikkaussaliväelle, olis mitä mummuna muistella! Vaikka runomuodossa?