keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Miksi nousta peiton alta

Rehellisesti sanoen en tiedä, eilen varsinkin yritin keksiä tekosyitä jäädä peiton alle, mutta kaikki syyt olivat oikeita syitä. Olin siis kipeä. Tänään taas olin muuten vaan vetämätön, en enää niinkään kipeä mutta sielu kurjissaan. Uunit huusivat nousemaan, ja aurinkokin paistoi. Päätin, että puen sentään. No, puin. Lämmitin ison uunin. Päätin hakea pikkupuita pieneen uuniin. Siitä tuli mieleeni käydä kurkkaamassa mikä iso elukka riipii ryömintäluukun tiivisteet veks ja aikaansaa viiman rossipohjaan. Samalla tulin korjanneeksi asian: sahasin paksusta styroksista uuden luukun ja tolppasin koko komeuden vanereineen kiinni skootterilla (juu!). Sytyttelin pienen uunin ja keitin kahvit. Siivosin tiskialtaat. Suoristin nojatuolin päällisen.

Tein kierroksen pihalla ja kuvasin kissaa ja aurinkoa. Kännykkä prakaa, muisti ei taaskaan riitä, tyhjäsin sitä ja tein muutaman instagramin. Samsung on syvältä. Mutta aurinko! Ihanaa! Lunta on hiukan, kimaltelee! Kahvihetki, ja yhä olen jalkeilla.

Eilen katsoin pitkien kipu-unien välissä BBC:n uutta sarjaa Tudor monastery farm - ihanaa! Sekin vielä on asia jonka takia kannattaa aukaista silmät. Joskaan sitä varten en noussut peiton alta. Läppäri on sängyn vieressä (ja se inisee! Inhoan!) ja sen kanssa katsoin yöllä myös Poirotia koukeroineen - enkä tarkoita viiksiä. Unisena ja kipeänä en ymmärtänyt juonesta puoliakaan mutta huu keöös.

Nyt on kananriekaleet paistumassa hellalla. Kissa nuolee pakkausmuovia ja hurisee. Yläkerrasta kuuluu työn ääniä.

Tarvitseeko enempää?

Päev kui ma ei taha tõusta oma voodist. Liiga palju tööd ootamas mind, liiga palju selliseid mis ma ei saa teha. Mis on liiga palju? Mis on sobiv?

1 kommentti:

piaeliina kirjoitti...

Suurkiitokset tästä linkistä! Olisi kyllä muuten jäänyt minulta näkemättä. Ihana.