Melkein lepopäivä. Aamulla ompelin, lämmitin taloa... katsoin Downton Abbeyn vanhoja jaksoja ja annoin auringon paistaa ulkona. Iltapäivällä läksimme ostamaan ihmeliimaa naapurista (joka täällä maalla ulottuu tuonne viiden kilometrin päähän) ja näimme vihdoin ne porot! Minä rakastuin!
Kaunis talo oli siellä myös, ihana omenapuu ovensuussa. Kuulemma kaupan ompun siemenestä kasvanut ja tuottaa upeaa satoa.
Eilen illalla vielä roiskin tulikuumaa mehua pitkin lattiaa ja poltin kätenikin hiukan. Kirves ja pari halkoa osui sopivasti tielle - hui kauhia! Se on siis mehua ei verta! Karua!
Põhjapõdrat! Nii ilusad naabrid meil ka, täna esimene kord kui kohtusime :) Minu eiline moosi-mahla keetmine oli pikk ja keeruline protsess - pildis on st mahl, mitte verega...
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti