perjantai 1. marraskuuta 2013

Eläville ja kuolleille

Vastustan tehotarhausta, mutta minulla on kettupuuhka - toivon ettei se ole tehotarhattu, en tiedä - en kysynyt eikä se ole niin ihkauusi kettunen. Se lohduttaa lämmöllään minua kipeinä päivinä. Puhelen oravalle joka möyrii ja penkoo roskiksen takana keskellä kylää - ohi kulkeva nuorisojoukko luulee minun jutustavan roskikselle. Mummoparka. Huomenna on Karjalan valistajain juhla - meillä ei vietetä halloweenia. Poisnukkuneita muistamme ortodoksiseen tapaan. Maailmalta kantautuu uutisia jotka satuttavat, kannan niitä sydämessäni ja joskus en kestä. Vuokko Hovatan laulama "Syleily" itketti taannoin. Syyrian uutiset huolestuttavat. Kaikessa on oltava jokin järki tai muuten maailma romahtaa, eikö niin?

Joskus kettu ei riitä.

Kui kurbus kasvab liiga suureks on minu jaoks ainult palve. Ilmas on nii palju valud ja mustus et meie teod või pisaraid ei pese need puhtaks. Omaenda väikese elu jaoks või teha tööd, aga mis teed kui maailm saab katki?

2 kommenttia:

kosotäti kirjoitti...

On turvallista olla Jumalan kämmenellä.
Siunattua juhlaa.

Maahiska kirjoitti...

Hyvää juhlaa! Toivottavasti pääsemme huomenna kirkkoon - Ville on kipeänä...