torstai 31. lokakuuta 2013

Runotorstain kääntöpiste.



Sinä tiistaina

lakkasin kuulemasta

mitä sanot.


Silitin oven kiinni

kuin kissanpennun.


Järvellä

vaihdoin tiskirätit

lumpeenlehtiin.



---------------
Runotorstaissa aiheena kääntöpiste.

Alakuvassa Oikean runoilijan hieno uusi teos! Lukekaatten! Hänen bloginsa löytyy sivupalkista, Tuulen naapurina. :)

Lempimusiikkia vielä tähän


Löysin kirjahyllystä vanhan vihkon, johon kirjoitin runoja isästä joskus kun oli epäselvää selviääkö hän toiseksiviimeisestä keuhkokuumeestaan. Mietin mitä näille pitäisi tehdä.
RUNOJA ISÄSTÄ

Istua hiljaa

malttaa odottaa

katsoa kun puut kasvavat

kuolevat taas



Tämä voi olla viimeinen päivä

kun aurinko lämmittää.


Hetkeä ennen kuin kuolema yllättää

minä kantaja tulen kannetuksi.


-----------------------------

Veistin puusta kiven

Olisi kevyt vaikka näköinen

kelluisi aikansa

uisi vieraille rannoille

vieraille valehtelemaan


Minä, kirves, vasara ja taltta

Portaalla nuket rivissä

muistikuvissa vuosikymmenten rikkihalatut haaveet


7 kommenttia:

Kirjailijatar kirjoitti...

Voi että! Kiitos kovasti suloisista sanoistasi. Kauniita ovat sinunkin runosi, pidän kovasti varsinkin tuosta ensimmäisestä. Siinä on käsinkosketeltava tunnelma, jonka tunnistan.

Maahiska kirjoitti...

:) Kiitos.
Noita vanhoja runoja putkahtelee nyt esiin, niille pitäisi tehdä jotain kun alan kenties osata (?). Kirjoitin äidin ja isän kuolemaa ja sairasvuodetta pois joskus 2005-10, editointi oli olematonta - kunhan sain tuskan pois. Niistä voisi tulla jotain, rankalla kädellä. Olen sellainen tuurirunoilija, tekstiä on paljon, novelleja myös. Puuskittain hulautan paperille/koneelle ja unohdan ne jonnekin. Voi perikuntaparkaa, siinä setvivät mun papereitani sitten!

Hilbert kirjoitti...

Koskettava kääntöpiste!

arleena kirjoitti...

Kaunis suhteen loppu.

Ville kirjoitti...

Jotenkin jäin miettimään, että tuliko kertojasta sitten merenneito vai oliko se nyt järven väkeä.. Rullasi hyvin tiiviisti eteenpäin. Rauhallisesti. Pidin paljon.

viiiva kirjoitti...

Onpa ihana ja koskettava. Ytimekäs ja maalauksellinen.

Anonyymi kirjoitti...

Opiskelen tällä hetkellä Etäopiston Tekstihautomossa. Editoin ja muokkaan pää höyryten vanhoja runojani. Aluksi ajattelin, ettei urakasta mitään tule. Mutta vauhtiin päästyäni, olenkin innostunut ja jopa melkein tyytyväinen uudistuneisiin runoihini. Eli kannustan sinua editoimaan vanhaa tuotantoasi.