Kävin tänään karhumetsässä, päätymetsässä jonne en ikinä-kikinä yleensä mene. Huu! Siellä oli karhu käpälöinyt muurahaispesää, astellut sammalilla! Ihanaa! Ihan lähellä! Ja ilta-aurinko leikki ja lennätti keijujen laskuvarjoja. Suppiksia löytyi vielä paljon.
Metsas, karudega! Oi! Ja nii ilus päikese vallatu tants!
.png)
4 kommenttia:
Ihania suppiksia! Nam. Olen syönyt liian vähän sieniä tänä syksynä. Olen muutenkin laiminlyönyt syömistäni, syön kiireessä vähän mitä sattuu ja se on huono se.
Kiire, tuo mieletön tekosyy... Minulla syömättömyys liittyy suruihin ja sairauteen. Jätän syömättä jos silmä välttää. Se on liian helppoa. Mutta kas, tulee näitä sieniä tielleni ja muuta jota ei saata jättää huomiotta ja se muistuttaa terveellisesti oikeasta asenteesta syömistä kohtaan. Mitenkähän minulle muuten kävisi? Mieskään ei aina hoksaa pitää huolta vaimorukastaan.
Metsä paransi jälleen kerran :)
metsä on hyvä hoitamaan, niin sielua kuin roppaakin:)
Mikä satumetsä! Tulee mieleen lapsuuden leikit, jolloin nähtiin menninkäisiä sun muita olentoja puiden lomassa :)
Lähetä kommentti