Matka oli myös työmatka, jos meidän elämäntavastamme nyt voi työnä puhua. Aivan aluksi piti käydä Harvi Varkkin näyttelyn avajaisissa A-Galeriissa, mutta ne siirtyivätkin perjantaille joten aloitimme vanhan kaupungin käsityöpuodeilla ja Katarina käik tuli tutuksi sekin tietysti. Ensimmäiset ostokseni oli piskuiset katajanapit, luonnollisesti... Keramiikkaa toin teepussin alusiksi ja korulautasiksi, kortteja, violettia villaa talvihattuani varten, iskunauha/spiraalikoristeisia hiuspinnejä.... kyllä, shoppailin aivan! Pienistä purosista kertyi kerrassaan kehuttava vuori ;) Pelkästään se, että saa katsella ja ihastella mitä kaikkea kaunista muut ovat luoneet, ja sitten kantaa niitä kauniita ideoita ja kuvia sydämessään - se riittää ilahduttamaan mielen ja elähdyttämään sielua pitkäksi aikaa.
Jokin tässä yhdistelmässä viehättää kovin - tekemisen meininki, käsityöpuodit ja suloiset kahvilat yhdessä, eriparipöydät ja -liinat, sohvat ja tyynyt, sametit ja tupsut, vanhat radiot, kuluneet lehdet ja häivähdys purppuraa... muistoja! Täällä kahvila Pierre Chokolateriessa kävimme siis toistekin (emme olisi ehkä löytäneet tänne ilman Marikaa) ja mietin miten hyvää tämä tekee ihmiselle, ihmisen kokoinen kahvilakulttuuri. Olohuone. Täällä olisi hyvä tehdä työtä ja istua välillä kahvikupin ääressä juttelemassa niitänäitä. Voisi tavata toisia käsityöläisiä, vaihtaa ajatuksia ja levätä. Ympäristö on inspiroiva.
Perjantaina koitti lyhyen ytimekkään kaatosateen lisäksi Harvin näyttelyn avajaisetkin, kuvassa Harvi kättelee näyttelyvieraita ja vaimonsa Anne vasemmalla. Oli todella mukava tutustua! Harvi taitaa hopeatekniikoita joita Miehen kanssa haaveilemme oppia, eli toivomme yhteistyötä ja vierailuja lahden ylitse lähitulevaisuudessa. Vastaanotto oli lämmin ja kuinka ollakaan tuntui, että tuntisimme ennestään - miten joskus onkin niin? Tässä videota Harvin työstä. A-galleriassa oli muutenkin hienoja monipuolisia töitä - Annen työt etenkin! Annen ja Harvin blogi kauniine töineen löytyy täältä. Lisäksi galleriassa hienosti edustettuna oli mm. Nikolai ja Melitina Balabinin koruja.
Piipahdus historialliseen museoon toi iloisen tiedon siitä myös, että Harvin sekä Merlinin (Etnoehe) töitä on siellä myynnissä. Ehkä tulevaisuudessa kuulette meidänkin koruistamme museoyhteyksissä, mutta siitä ei vielä sen veikeämmin....;)
Minullahan on haaveeksi luokiteltava (olen oppinut kai haaveilemaan??) ajatus siitä, että menen Muhuun ja Saaremaalle ja Kihnuun katselemaan ja oppimaan käsitöitä. Se vaatisi aikaa. Ja Setujen koruja oppimaan. Sekin vaatisi pitkää paikalla oloa. Ja mitä vielä? Inkeriläisten koruja! Yhdessä Miehen kanssa on paljon ajatuksia kaikesta siitä mitä Voisi tehdä. Mutta ensin uudestaan Tallinnaan.
Käsitöö Tallinnass oli just nii rõõmustav ja ilus kui ma mõtlesin - ja ma ei nüüd tähenda turistkäsitöö, ei - kuigi seegi oli ilus ja hoolikalt tehtud. Mulle meeldiks see terve kultuur.
ps. Tällainen huussissaistuja putkahti Kurkipellon Pajasta taannoin, tilaustyö. Kasvot ei aivan toistu kuvassa, mutta sanoisin että on vaihtelevia nämä meidän työt - piispanristeistä Huussi-Tuomoihin!:D
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti