lauantai 30. kesäkuuta 2012

Ristinsä itse kullakin, ja panagiansa?

Hankalan kauden jälkeen on ihana nuuhkia sadetta, kuunnella miten kaikki alkaa vihdoinkin kasvaa, ja iloita siitä että käsi alkaa toimia sekin. Välillä en tunne onko minulla pinsetit kädessä vai ei, mutta saan sentään tehtyä. Ja piirrettyäkin sain tänään hiukan.

Kortisonilääkitys (7,5mg) toimii mielestäni ihan hyvin tällä hetkellä, paljon vähemmän tarvitsen kipulääkettä - olen pärjännyt jo viikon yhdellä Panadol fortella vuorokaudessa; normaalistihan niitä menee kolme päivässä plus Tramalit ja satunnaiset Buranat (niitä voin ottaa vain harvakseltaan astman vuoksi), joita minulla ei ole lainkaan nyt. Mutta järvi olisi aivan paras! Pidän kaalinlehtiä kyynärpäissä ja joskus akillesjänteiden päällä, sekin auttaa kipuun ja turvotukseen. Oma lukunsa on tämä perhe-elämä joka ei ole aivan helppoa meillä. Ja muut kantamani sairaudet... joskus tuntuu että on annosteltu liian isolla kauhalla pieneen ihmiseen.

Panagia ja risti edistyvät siis oikeasti. Olen niin häpeissäni ja harmissani kun tämä on viivästynyt mutta minkäs teet, tauti vei voiton muutamaksi kuukaudeksi. Uusia ristejä on suunnitteilla, kun vain kaiken ehtisi!

Onneksi on rauha ja hiljaisuus, niistä saan voimaa eniten.

Oli juba aeg saada hoogu selles töös, olen olnud nii haige et minu tõttu see on juhtunut nii aeglaselt. Kui kodus on rahu ja vaikus, saan tööd teha väga hästi. Aga kui maja on inimesed täis, ei ole mulle paik köögi lauas minu töö jaoks - ja ülakorrasse en saa minu jalaga iga päev kõndida , võib-olla üks või kaks päeva nädalates. Piltid pole mitte head, köögi lamp annab kole valguse.

Pari vanhaa ristiä arkistoista tähän malliksi:

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

En voi olla taas ihmettelemättä tuota mielen rikkautta. Näistä tulee kauniit! Miten joku VOI osata tehdä tuollaista.

Toivotaan nyt että kroppasi taas rauhoittuu. Ja kaikki muukin. Ihmeellistä on, että ylipäänsä saat asioita tehdyksi tuon kaiken sairastamisen ja muun keskellä; ymmärrän että harmittelet viivästyksiä mutta varmasti ihan turhaan.

Maahiska kirjoitti...

Ilman näiträ töitä ei jaksaisi.. ja lankojen värjäystä ja kaikkea muuta kaunista - kauneus ja käsityö on siis elinehto!
Kyseisessä työssä joudun miettimään paljon tyylittelyn ja luonnonmukaisuuden rajoja... olisi ihana tehdä aivan oikeannäköisistä luonnonkukista koostuva kehys, mutta tekniikoiden vuoksi (ja ajanpuutteen) joudun tyylittelemään paljon. Oi miten suloista olisi tehdä panagia, jota ympäröivät rohtotädykkeet ja maahumalat! Laitan tähän työni myös Lintulan-ikävää, kun en pääse sinne kukkamaton tekoon tänä vuonna.

kosotäti kirjoitti...

Kivut unohtuvat hetkeksi väripadan vierellä.
Käsillä tekeminen on parasta terapiaa, mitä tiedän, vaikka kädet turpoaakin palloiksi.
Jalkapohjat huutaa kivusta joka askeleella.

Tulossa oleva työsi näyttää jo nyt kauniilta, odotan sen valmistumista.

Voimaa ja rohkeutta elämääsi kipujen keskellä.
Jumalanäidin huolenpitoa.