Päivä 17: Hetki
Sen verran erikoinen hetki että kuvasin: en nimittäin tapaa syödä aamiaista. Olin viikolla sairaalareissulla ja kotiin lähtiessä poikkesin aamiaiskahvilan kautta - junaa piti odottaa yli tunti. Löysin itseni tällaisen tarjottimen äärestä! Minut tuntevat voinevat todistaa että kyseessä OLI outo hetki. Ja kellokin oli vasta 9.
Toinenkin hetki tulee tähän, hetki sen jälkeen kun marketin parkkipaikalla on käynyt höylä.
Muuten aika rauhallista. Ompelen! Sekin on erikoista. Mutta yksi mekko on jo valmistunut, en vain jaksaa vielä kuvata. Minä joka en tule toimeen koneeni kanssa, joka inhoan ompelua - aion siis aikuistua ja aloittaa jälleen tekemään sitä mitä osaan!
See nädal on olnud väga spetsiaalne: uus tööharjutaja, õmblemist, haigla (pole mitte viga minu käes....?) ja minu elu esimene kord kui söön terve hommikusöök!
.png)
3 kommenttia:
Minäkään en syö aamiaista ja inhoan koneompelua. Mutta joudun väkisin ompelemaan... Tuo aamianen näyttää ihanalta!
Toivon etä kuntosi on hyvä.
Ompelukone on omituinen kaveri, joskus se on todella todella omituinen, joskus taas kehrää kuin kissa.
Mukavia opeluksia sinulle.
Minua ei saa liikkeelle ilman hyvää aamiaista..
mutta ompelukoneesta en minääkään tykkää...:)
Lähetä kommentti