torstai 1. joulukuuta 2011

Tulipa tutuksi sekin

Lyhyt tervehdys Keskussairaalasta: en pääse täällä facebookiin mutta blogi sentään löytyi.

Sain siis massiivisen allergiareaktion gabapentiinistä, ma-ti välisenä yönä. Lääkkeeksi laitettu adrenaliini teki sydämeen vikaa.

Tulipa siis koettu se missä aina tv-sarjoissa niin huvittavan touhukkaasti kohelletaan:
kammiotakykardia.

Ei siinä mitään huudettu ja juostu.

Mutta nyt olen kutakuinkin voimissani ja hoidossa vielä täällä sydänosastolla. Terveisiä sinne ulkomaailmaan, jossa lumet lienevät sulaneet?

Tere siit haiglast. Sain esmaspäeva teisepäeva vahelisel ööl nii tugev allergiine stseeni et nüüd tervitusi siit haigla südaosakonnast. Ravimiks saanud adrenaliin sai minu südame valu ja haigus. Aga kõik on hästi - on arstid ja ravid ja kõik, aga ma tahan ruttu koju!

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Huh huh. Olipas tapaus. Nyt sitten vain rauhallista toipumisaikaa sinulle!

Maria kirjoitti...

Voi ystävä♥Halit♥

Anonyymi kirjoitti...

Voimia Sinulle! Piipahtelen silloin tällöin blogissassi ihastelemassa ja ihmettelemässä a)kättesi taitoja b)sisua ja sinnikkyytä sekä valoisaa otetta elämään vaivoista ja vastoinkäymisistä huolimatta. Omat vaivani ovat vain migreeni ja fibromyalgia ja eräänlaiset hullunpaperitkin on. Toisena päivänä sujuu kaikki, ja toisina hyvä jos jaksaa olla olemassa kipujen kanssa. Välillä kyselen Yläkerran Isännältä, mikä on kohtuus ja mahtaako itsekunkin taakat olla aina oikein mitoitettuja...
Terveisin Ilona

Niina kirjoitti...

Jopas sua koetellaan. Voimia.

Anonyymi kirjoitti...

Niin se joku lääke ei siis sovi??? Hei tääkin on muuttunu - ihanku Hannan blogi - niin etten voi käyttää nimeä tai nimimerkkiä, pakko laittaa anonyymi, sanoo Sisko eli Anne :(

Maahiska kirjoitti...

Minulle ei sovi kaiketi se lääke, eikä mausteet, eikä sejase tuoka-aine - näistä tulee nyt isot tutkimukset ja pian saakin tulla. En uskalla kohta syödä mitään. Sain illalla täällä "omaa" erityisruokaa ja ihottuma nousi jälleen!

Olen päivittänyt blogiin uuden version (taimikäsenytonkaan), ihanko tosi että muuttunut???

Kiitos teille siellä että olette olemassa... täällä on hyvä hoito ja kaikkea mutta tuli ikävä ihmisiä ja ennen kaikkea tuli huoli kun kännykkäkin sammui eikä saa yhteyttä kehenkään laturin puutteessa. Osastolla ei ole juuri tuota kokoa.

Ilonalle vielä, että uskon vahvasti tällaisten vaivojen olevan ihan kohtuullisia ja ehkä jopa jonkinlainen osoitus Jumalan huumorintajusta ;) Suuret surut, ne raskaimmat kantaa, voivatkin jo pistää kyselemään. Mutta on vain jaksettava uskoa ja luottaa että kaikki menee kuten on tarkoituskin.

Vakavasti vielä: siinä hetkeä ennen kuin elvytys olisi aloitettu ajattelin vain että tahdon kuolla hyvin ja kunniallisesti; huolehdin miten saan kerrottua hoitajilleni että viimeinen ajatukseni koski perhettäni ja lapsia : että olen valmis lähtemään ja jätän heidät kaikki Jumalan haltuun luottavaisena. Kesken pahimman myllerryksen vielä ehdin pyytää enkeliä paikalle saattamaan ja kuinka ollakaan, kammiovärinä katosi ennen kuin ne lätkät ehdittiin humauttaa rintakehälleni. Lääkärikin hämmästyi. Eli sitä tohinakonetta ei tarvinnutkaan käyttää - ties mitä SE olisi minulle vielä tehnyt???? :)

Lissu kirjoitti...

Voihan, voihan! Laittaisin sinulle tààltà auringonpaistetta, mutta nyt sataa! Haleja kkuitenkin voin laittaa.

tiina kirjoitti...

No voi himputti, tyhmät allergiat :(
Toipumisia ja halit sinne sairastupaan!
xxx
Tiina

Anonyymi kirjoitti...

Sytytän tuohuksen Sulle! Maija L.

Maahiska kirjoitti...

Luen tässä vanhoja päivityksiä... tätä sydänjuttua en ole kyennyt käsittelemään vieläkään kokonaan - alkaa yhä itkettää kun muistan sen - ja KOSKA muistan sen niin tarkalleen. Että nyt se kuolema tulee ja mitä pitää tehdä. Kiitos hyvistä sanoistanne täällä. Sydänhän on nyt muuten kunnos satunnaisia tiheälyöntisyyskohtauksia lukuunottamatta. Mutta nyt kun niitä on ollut taas enemmän, tämä tulee elävästi mieleen.