Oli kilttejä lapsia, ja aikuisia

Lahjat antaa, lahjat saa... itse annoin rakkaimmilleni mm. itsetehtyjä sukkia ja kaulahuiveja, rannekoruja, koljada-enkeleitä, teetä, yrttisuolaa ja maatuskaheijastimia. Yllättävän paljon siis teinkin, vaikka tuntui etten tee mitään. Ja koska olen niin perin kiltti sain itsekin lahjoja. Pyjama, neulemekko, kirjoja... teetä, kahvia, suppiksia! Kalenteri! Suklaata ja polkkakarkkia! Oikein hävetti, niin paljon sain. :) Se Vävymiehen takoma juttu: tuohuksensammutin! Ripustusnauloineen. Lisäksi hakanen ja jokunen aspi, huussin oveen siitä.

Mies antoi the Sormuksen. Tähtirubiini, hopeaa, ikivanha roomalainen malli.

Ilovalmari myös ojensi itse tekemänsä sormuksen. Se oli pakattu itsetehtyyn laatikkoon, pieni insinööritaidon näyte sekin.

Vanhempi Tytär kutoi silmieni alla violettia kaulaliinaa, ja antoikin sen minulle. Ihana!

Isoveikka oli hankkinut äiteelle kauan himoitun neulekirjan, "12 ajatonta mallia Brittein saarilta". Ja Nuorempi Tytär muisti meitä hieromakojeella, sellainen hupsu kolmijalkainen pinkki kapistus jolla voi huristella pitkin selkää - ja nilkoissa se tuntuu aivan mahtavalta! Siskolta sain kirjan Helene Schjärfbecin kirjeistä Maria Wiikille - sen luin hetioitis ja innostuin hakemaan kirjastosta jatkoksi Maria Wiikin elämänkerran, jälleen kerran. Sitä ennen voin tarttua eestinkieliseen Muumipeikkoon ;)

Piparkakkutalo maistui hyvältä. Äitin ja Mummun rakkaat myytinmurtajat-touhussa: voiko piparkakkutalon syödä yhdessä illassa?

Olen ehtinyt tehdä koljada-enkeleitä lisää, ja viidet linnunpesäkorviksetkin lennähtivät tänään maailmalle. Ihmeesti jaksaa kun hiljakseen tekee. Ja mieluista, niin mieluista!

--------------------------- Väliaikatiedotus; olen allerginen saamalleni antibiootille. Rapsutin koko viime yön kuin apina, kutisi niin hirveästi. Huomenna uusi lääke, vai uskallanko enää??? Sain kaamera jälle töötama, pildid siin. Palju käsitööd, palju raamatud, palju... palju kõik!