Tulin portaita alas kantamukseni kanssa, jalkani petti ja putosin puoli kerrosta alas. Sitä huutoa ja kipua! Synnytyksen jälkeen vasta huomattiin että häntäluuni oli kuin olikin murtunut, ja luutunut väärään asentoon. Sitähän ei voinut kuvata kun olin raskaana - mikä kävi ilmi pian putoamisen jälkeen.
Pari vuotta sitten törmäsin ikoniin, jossa minulle tuntematon mutta aivan tuttu Pyhä pitää lasta käsivarrellaan. Uskokoon ken mitä vain, minä tyydyn ihmettelemään tapahtunutta. Tapanahan ei ole kertoa ihmeistä ääneen, eikä varsinkaan julistaa. Halusin jakaa tämän kuitenkin, koska se oli niin yllättävää. Tänä päivänä Pyhää Stylianosta tarvitaan yhä.
Mietin geenitestejä, mitä sitten jos?
Meie kiriku püha Stylianos on laste aitaja, veel tänagi on vaja tema abi paluda.
.png)
3 kommenttia:
Vau, mieletön juttu. Kiitos että jaoit, uskon vahvistusta tarvitaan. Itsellenikin on yksi pienoinen ihme tapahtunut, voin vaikka privaatisti kertoa. Ihan vaan siksi uskon vahvistukseksi, en leveilläkseni.
Näistä pitää tosiaan puhua hiljaa ja harkiten. Hämmästyin tätä yhä kymmenen vuoden jälkeen, muistan miten kerroin Miehelle mitä olin nähnyt juuri ennen putoamista mutta muut eivät tästä ole tienneet.
Laita vaikka s-postia, minullakin voi olla jotain kerrottavaa :)
Koin ihmeen kun palasin takaisin jo toisesta maailmasta jonne olin sairaana matkalla .Muistan kuinka kädet kannattivat minua mutta siirryin toiseen syliin joka kuljetti minua.En tiedä mutta luulen rukousten olleen kuin silta joilla palasin.kaunis tuo kaikki mitä kerroit.Kiitos siitä.
Lähetä kommentti