lauantai 26. marraskuuta 2011

Home sweet home .... *edit* (eesti keeles ka ;))

No nyt on kuvaakin: ei siis pöllömpi menopeli, bongattu Apilan hallinnon aulassa!

Olen siis jälleen kotona! Kaksi viikkoa (noh, 12 päivää siis, mutta enemmistön käyttämä termi iskostui vahingossa minuunkin) meni sittenkin ihan nopeasti. Kahtena päivänä oli todella kova koti-ikävä, varsinkin silloin silmät tulvivat yli kun kävin kertomaan Arne-ukkelista kurssikavereille. Itkuun auttoi pikainen siirtymä toimesta toiseen tai ulos, tai pelkkä käytävillä vaeltelu (höntin näköistä ehkä, tiedän...). Pari kertaa myös katsoin kännykästä kuvia ja vollotin.

Yleisesittely: todella kiva paikka, ihanat hoitajat ja valtavan hyvä kuntoutus ainakin minulle. Ryhmäkin ryhmäytyi oitis, jo ensimmäisenä päivänä syntyi hyvä yhteishenki ja sisäpiirin vitsejä. (Kellekään muulle ei sano mitään esim. porilainen etusormi - eihän?) Jos joku kaveri nyt siellä lukee tätä niin kiitos sinullekin, oli tosi mukava tutustua!

Kuntoutuksen tulos: Minulla on kolmoishermosärky! Toisen kuoppa on toisen nyppylä! Minulla on tuntopuutos vasemmassa jalassa! Diagnoosin perässä lukee nyt suspecta, mutta se ei kuntoutusta eikä tahtia haittaa. Olen hankalan allerginen liemikuutioille ja aromeille. Ja mikä vaikeinta, minulla on oikeassa kädessä rannekanavan ahtautuma.

Maahiska myös innostui liikkumaan ja ahkeroimaan terveytensä eteen. Joku voisi jopa puhua motivoitumisesta ;)


Eli sama suomeksi:
18-vuotiaasta asti kärsimäni korvalehtikipu paljastuikin kolmoishermosäryksi. Ei olisi tullut mieleenikään! Kesti tovin tajuta että puhuimme lääkärin kanssa samasta vaivasta. Puhumattakaan siitä että kun kerroin kuopasta siinä kohtaa korvalehteä, hän kysyi että tämäkö nyppylä tässä. Minä mitään nyppylää tajunnut, sormeen tuntui vain kuoppa sen vieressä (joku ei paljolti katsele peiliin). Kipu, jokaöinen herääminen sen vuoksi ei siis ollutkaan hermonpääkipua vaan ehtaa särkyä johon löytyi lääke. Ja miksi en ollut koskaan puhunut tästä lääkärille? Kun eihän nyt pienialueinen mutta valtavan suuri kipu ole sellainen josta kehtaa valittaa! Kiitos terävän toimintaterapeutin ("Siis ei ole iso asia jos 18-vuotiaasta saakka olet joka yö herännyt joko kipuun tai etsimään korvapupuasi???") sain ajan lääkärille.

Pääsin kokemaan myös mystistä kuivavesihierontaa. Jos joku ei tiedä, se on sellainen vesipatja jonka sisällä on voimakkaita vesisuihkuja ylöspäin eli se hieroo patjanahkan läpi nilkoista hartioihin. Luulin että laite alkaa pian hieroa myös vasenta jalkaani, mutta kun se ei alkanutkaan (eikä kuulemma ollut rikkikään), on tulos se etten vaan tunne sillä takajalalla kunnolla. (Laite piti melkoista meteliä ja kuvittelinkin lentäväni vanhanaikaisella kaksitasolla Englannin rannikon yllä)

Kuntoutuslääkäri epäili ensin koko nivelpsoriani, mutta lopussa kuitenkin sain käteeni paperin jossa lukee se suspecta eli näillä eväillä mennään. Olen ihan tyytyväinen. Tässä pitää myös erikseen vielä mainita että Apilan lääkärit ovat huippuja. Aikaa käytettiin minunkin asiaani aivan kunnolla ja pihtaamatta.

Korvapupun korvaa nyt Neurontin eli kolmoishermosärkyyn ja vyöruusukipuun tarkoitettu (epilepsia)lääke. Ensimmäinen ilta sen kanssa meni hassusti: sain laajan allergisen reaktion. Onneksi olin siellä enkä kotona, jossa olisin kokeillut reseptin mukaan koko helahoidon yhdestä kolmeen kapseliin ja mitä olisi tapahtunut? Sillä seuraavana päivänä sain tuplasti voimakkaamman reaktion tuplalääkkeestä: meno oli kuulemma pelottavan näköistä. Olin kuin aineissa ja huojuin ja sekoilin enkä muista osasta aamua mitään. Mutta kummaksemme olin saanut allergisen kohtauksen jo ennen lääkettä, mitä siis oli meneillään? Epäilin kurssikaverin täytekakkua, josko siinä olisi ollut jotain ihmekermaa tai muuta?

Neiti Marplen katselu ei ole ollut aivan turhaa: allergia aiheuttajaksi paljastui laajojen tutkimuksien jälkeen jossain tuolla alussa mainitut ruokatavarat! Eli ei kiitos tästä lähtien laitosruualle, niin hyvää kuin se onkin. Söin viimeiset kolme päivää kanaa au naturel :)

Neurontinista sitäpaitsi riittää toistaiseksi vain yksi kapseli illassa ja tarpeen mukaan nostan sen itse kahteen kunhan läsnä on joku täysjärkinen henkilö varmistamassa selustaa, kaiken varalta. Ja ihmeistä ihmeellisin: eilen puolenpäivän aikaan tajusin outoutta kävelyssäni: akillekset ei sattuneet! Riemua tosin kesti vain muutaman tunnin, mutta se on hyvä alku. Nilkkani ultrattiin ja sieltähän se löytyi, mahdollista kuoliota akilleksien sisällä ja asiaa kirurgille ellei kipu hellitä. Silloinhan lienee ihan yks ja sama onko nilkat paksuna ja leikkaus tulee vain jos jänne napsahtaa poikki.

Mutta sitten tulee se kurjistakurjin. Varasin ajan toimintaterapeutille kun oikea käsi "ei oikein toimi" mielestäni. Olen jättänyt kaiken hienon ja pienen työn pois sillä tekosyyllä etten muka ehdi, olen opetellut käyttämään vasenta kättä... Pidän kynää hassusti jo pienen kirjoitusrupeaman jälkeen.
Tein testin. Sellaisen laatikon josta piti ottaa pieniä kulmikkaita nauloja ja laitella niitä mahdollisimman nopeasti paikoilleen reikiin.

Jo kahden ensimmäisen jälkeen aloin itkeä. En tajunnut miten päin se naula oli hyppysissäni. En saanut niitä oikein päin reikiin. Aloin itkeä, hermostua, ahdistua ja reikiä ja nauloja tuntui olevan satamäärin.

Vasen käsi sai erinomaisen tuloksen, reilusti nopeamman kuin keskiarvo. Oikea käsi oli vain puolet keskiarvosta. Sekin uurastettuna itkun ja sisun kanssa.

Voitte kuvitella että olin hirveän järkyttynyt. Nyt mietin mitä tehdä, jossain vaiheessa menen käteni kanssa kuvattavaksi. Kenelläkään mitään luontaiskeinoja rannekanavan ahtauman korjaamiseen?

Tavoitteet:

- Maahiska aloittaa sauvakävelyn (kuvitelkaa!) siitä huolimatta että kamppasi itsensä kaksi kertaa vasemmalla sauvalla (vasurin koordinaatio hieman puutteellinen ehkä.....)
- Maahiska aikoo tunkea uimahalliin vaikka tuuletusritilän läpi jos rahat ei riitä sisäänpääsyyn
- Maahiska aikoo opetella edelleen kävelemään normaalisti
- Maahiska myös aikoo harjoittaa jotenkin vasemman käden koordinaatiota, sillä kuhmu takaraivossa vasurin 5kg puntista ei tunnu (edelleenkään) kivalta.

Tavoitteet vieläpä joutuvat tarkastelun kohteeksi toukokuun toisella jaksolla.

Tänään:
Kotona siis, Arne eli Vanhemman Tyttären perhe sekä Nuorempi Tytär meillä viikonlopun, eilen katsottiin viimeinen Potter (hyvä!) ja kohta maahiska painuu pihalle harjoittelemaan kävelyä!

<3
Siis sama asi lühikest eesti keeles, kui ma eile unustasin: Olen jälle kodus ja hea meelega, mis ongi tähtis! Juhtus nii palju, nii häid kui ka halb asjad seal taastusravis. Rühm oli väga hea, kõik tore ja rõõmsad. Aga minu käed... parem on halb, palju hullem kui ma arvasin. See oli suur šokk. Aga sain palju abi, ja mõned uued asjad selgus ka. Nagu see et ma olen allergine puljongikuubikud vastu!!!

Olen otsustanut alga kehalise aktiivsuse (kepikõnd! ujumine! vesijooks!) ja minu täitmise. See ongi kohustuslik, sest eesmärgid kontrollitakse mais ;D

Täna minu pere on koos, vanaema saa olla väikemehega- pikka aja ja igatsuse pärast!

5 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Valitettavasti siihen käteen ei auta"kuin puukko" minulta on leikattu molemmat kädet 2005 ja usko vaan että se kannattaa!Itse olisin ollut kädetön ilman leikkauksi-kannattaa konsultoida tosi hyvää käsikirurgia sitten!Ihanai uutisia sinulla kun asiat alkavat saada vihdoin nimiä.
Halit♥ ja tsemppiä.
Maria

Niina kirjoitti...

Onpas ihmeellistä, mitä kaikkea tuolla reisulla selvisi. Hienoa! Kunnon tutkimukset rauhassa ovat kyllä luksusta, aivan toista kuin lyhyet käynnit jatkuvasti vaihtuvilla terveyskeskuslääkäreillä.

Liiolii kirjoitti...

Onko teillä päin mahdollisuutta saada erityisuimakorttia? Siihen on tietyt kriteerit, pitää olla joku tietty diagnoosi, ne on listattu tarkkaan. Itselläni on tuo kortti, maksaa 50 €/vuosi ja sillä saa uida niin paljon kuin haluaapi. Laiskasti on tullut käyetttyä, hyi hyi minnuu.

Maahiska kirjoitti...

Voi Maria, niin pelkäsinkin. Joku sanoi että vaihtokylvyt auttavat, mutta jos on rannekanava turvoksissa niin ehkei...

Niina; varsinkin jos tk:n lääkärit ovat "oikeita" lääkäreitä ;) Valelääkäreistä nimittäin on sanottu että he ovat olleet tosi kivoja ja potilaan asiaan paneutuvia :P

Liiolii, meillä 10 kerran vammaiskortti maksaa 33e ja sen saa myös esim. tällainen astmaatikko. Sitä olen harkinnut. Mutta se, että olen riippuvainen kyydeistä, tekee tuplahinnan: miehen pitää hankkia oma korttinsa ja tulla mukaan. Ja koska esim. ryhmät toimivat vain illalla, on otettava mukaan 1-2 lastakin!!!! (Päivällä halli on joko kiinni tai täynnä koululaisia) :S Täällä kieli keskellä kämmentä lasketaan....

Anonyymi kirjoitti...

Rannekanavan ahtauma todettiin mullakin, mutta vielä kohtuullisen lievä, ja sanottiin, että vaiva vaan pahenee ja leikkaus lopulta edessä. Öisinkin heräsin ravistelemaan puutuneita käsiäni.

Vaan sitten löytyi lievä kilpirauhasen vajaatoiminta ja rupesin popsimaan tyroksiinia, ja annoksen tuplauduttua on käsien ahtaumakin ja puutumisoireet ym. vähentyneet n. 80%:a. Kuulemma kilpparivaiva turvottaa ranteita ja jotain, ja kun tyroksiinivajaus hoidettu, on ahtaumakin melkein jo historiaa. Kantsii siis aina tsekata kilppariarvot, mutta luulenpa että sulla on tutkittu hyvin ja laajalti noikin. Hienoa, että pääsit niin hyvään hoitoon!

Voimia sulle! T. Ilona, jolla reuma ja masennus.