tiistai 26. heinäkuuta 2011

Liimaa, komisario Palmu

Aamu jatkui aivan kuin olisi yhä maanantai. Oli huuhtomattomia tiskejä, kadonnut ("lainattu") liimaputkilo jota ei löytynyt, kaksi viikkoa lojuneita kosteita pyykkejä kylppärin lattialla... Maksoin laskuja ja kolme neljästä ei maksaantuneetkaan! Soitin pankkiin joka ei sekään-hänkään ymmärtänyt kuinka niin voi olla. Siinä luki kyllä aina "maksu hoidettu ajantasamaksuna" mutta tiliotteella ei näkynyt mitään. Onneksi tarkistin sen, nimittäin puolentoista kuukauden aikana meille on tullut kaksi karhua mielestäni maksetuista laskuista. Tässäpä siis syy. Miten voi olla että varma pankkipalvelu ei olekaan varma???

Tästä suivaantuneena söin lapsille tarkoitetut suklaapatukat. Ne eivät maistuneet yhtään hyviltä kun olin niin äkäinen.

Kylillä käymisen jälkeen mielikin tasaantui (hyvä ruoka parempi mieli?); kun sain vielä laitettua ruokaakin niin kävin ikonikorujen kimppuun uuden liiman kanssa. Maria Pariisilaisen, Herman Alaskalaisen sekä Konevitsan Jumalanäiti-korvikset valmistuvat pikkuhiljaa. Voi tosin kysyä mitä se hermanni niillä... :P Pitkästä aikaa mukava näprätä, mutta sormet ovat turvoksissa ja tönköt.



Tiimarista liiman lisäksi mukaan tarttui kaksi tarjousmattoa ja kaksi istuintyynyä saunan kuistille, sijoitus kauneuteen maksoi 7,80e - ei paha. Laitan kohta Nuoremman Tyttären sisustamaan kuistia. Olen imuroinut alakerran, etsinyt kadonneita kirjoja sänkyjen alta, kuunnellut loppuun Vienan punaisen kuun (miksei Hirvisaaren Laatokka- tai Sonja-sarjaa ole muka äänikirjoina?), haaveillut uimisesta ja sienimetsästä, pohtinut silakan syvintä olemusta ja nauranut keskiaikaseuran näyttelynimelle "Ei mennyt niin kuin Hedebyssä"; näyttelyssä esitellään pieleen menneitä käsitöitä.

Summa summarum ihan kelpo päivä. Vanhempi Tytär intissä on leireillyt, ampunut, juossut täyspakkauksen kanssa, on iloinen ja tyytyväinen joskin uupunut, enkä ihmettele. Ihmeesti hän jaksaa.

Isoveikka puhdisti kitaran otelaudan ja öljysi sen. Ilovalmari murehti ääneen: "Miksi mua ei tarpeeksi huomioida tässä perheessä vaikka mulla on haasteellista ja vaikeaa?" Voi lapsi kulta.

Mies tekee toisia sormuksia, minä piirrän työkuvia ja pomotan, tarkistan että menee niin kuin on tilattu.


Teisipäeva probleemid on lahendatud ja tööd läksid väga hästi käima. Aga mulle meeldiks selline päev, et oleks ainult metsa, kalandus, seened, värvid....

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Muuten kaikki on ihan käsitettävää mutta tuo toiseksi viimeinen kuva. Onko kysymyksessä tyttären armeijavarustukseen kuuluva rengaspaita, vai liittyykö tuleviin häihin?? Hmmm, ja millähän tavalla siinä tapauksessa? Ei nyt aivo oikein toimi kun olen joutunut vaivaamaan sitä poikkeuksellisen paljon, ja mistä syystä? No käsityösyystä! Ihan liikaa tällainen uuden opettelu jota on näkyvillä I.Virityksessä...

ps On se hyvä kun lapset osaavat kysellä oikeuksiensa perään :-)

Liiolii kirjoitti...

Minäkin ostin tänään 2 Tiimarin tarjousmattoa, punaisen ja vihertävän.

Maahiska kirjoitti...

Liiolii, me hankittiin oranssit - ja myyjä oli niin mainio että onnitui kauppaamaan meille ne tyynytkin vastoin kaikkia aikeitamme! :)

Liisa, rengaspaitahan voisi olla avioliiton symboli vaikka.... :D Mutta taustalla se on sen vuoksi että sattui olemaan siinä missä kuvasin eli terassin pöydällä. Ja siinä on väri ja materiaali joka sopii puolivalmiisiin koruihin hyvin. Korujen kuvaaminen ylipäätään on hankalaa koska ne heijastelevat milloin mitäkin ei-toivottua. Käsityösyy on hyvä syy, aina. Koptilainen sidontasi näytti hienolta! Mulle kopteista tulee luonnolisesti mieleen kirkko ja toisekseen neulakintailu ja lautanauhailu, kuten blogissa mainitsitkin. Kumpaakaan en ole vielä kokeillut.

Anonyymi kirjoitti...

Eivätkö ne korvikset ole jumalanpilkkaa? Ikonien edessä rukoillaan...

Maahiska kirjoitti...

Kyllä Jumala varmaan ymmärtää ikonikorviksetkin. Ihmisistä ei aina vaan voi tietää.