Suunnitelmia ja niitten haaksirikkoja...

Vuoden verran olemme suunnitelleet menevämme jälleen Tupaswillan markkinoille, mutta ei näillä jaloilla nyt onnistu. Harmittaa koska en näe Suo-oopperaa!!! Harmittaa ja sapettaa oikeasti! Mutta sen sijaan saamme Arnen taas mummulaan viikonlopuksi ja se lohduttaa, on se ukkeli nimittäin niin ihana. Ilahduin kun tämä järjestely tuli puheeksi. Tuli oikein mummumainen olo.



Lupiinivärjäys jatkuu hyvin tuloksin mutta verihelttaseitikkien kanssa kävi jotain hassua. Ensimmäisestä erästä tuli.... vaaleanpunaista! ??? Luultavasti lanka onkin keinokuitua (lahjalankoja, ei tietoa laadusta) tai sitten olen tehnyt jotain peräti hölmöä liemieni kanssa. Mutta ei hätää, kaunistahan tuo on. Pakastimesta otetut toiset sienet antoivat vallan eri värin tänään, 100% villalankaa tällä kertaa.

Haaksirikoista puheenollen vielä pieni pyörätuolimiete. Olen kokeillut noitten sauvojen kanssa ontumista ja tullut siihen tulokseen että lyhyehkö aika pyörätuolissa jalkojen ollessa pahimmillaan ei ehkä olisi pahitteeksi. Kepeillä on vaikea kävellä kun kädetkin on kipeät ja painoakin silti kertyy jaloille.

Tänään olimme taas uimassa, mutta Isohiekan vesi oli KYLMÄÄ, uskokaa-tai-älkää. Omituista, minua paleli vedessä!


Suve, värvid, ujumine, plaanid ja nende kukkumine... Aga hea on elu, pole viga!