Vanhenemiseen ja vanhemmuuteen kuulunee sekin, että on hyväksyttävä ja tajuttava lastensa voima, samoin kuin lasten on hyväksyttävä/tajuttava vanhempiensa voimattomuus.... Tämä tuli mieleen jostain syystä bussimatkalla katsellessani metsureita puunkaatohommissa kaupungin metsissä. Puita oli kaadettu runsaasti, sikinsokin pitkin metsänpohjaa oli röykkiöittäin runkoja ja oksia sekaisin. Uutta kasvua oli jo tulossa kantojen likellä. Olen miettinyt näitä kasvamisasioita kun Ilovalmari sai kännykän - hän kun menee toisinaan kaverin luo suoraan koulusta. Iso poika siis. Nuorempi Tytär lähtee ylihuomenna Tallinnaan, Vanhimmalla Tyttärellä on edessä armeija, ja Isoveikka on alkanut myös kulkea omia polkujaan.
Muutoin jatkan Tallinnan leopardin seuraamista ja teen pikkuhiljaa puutarhahommia. Huomenna on Jyväskylässä myyjäiset liturgian jälkeen ja sunnuntaina liturgia täällä Keuruulla. Pakkasin myyjäisiin orantti-ristejä ja yhden hopeaikonin, laskin vielä kertaalleen että kaikki muukin on mukana. Nyt pitäisi jo rauhoittua uskomaan että kaikki on laitettu valmiiksi.
Suuri viikko lähestyy.
Emana olemine paneb mind mõtlema... kuidas lapsed on tugevad - ja vanemad nõrgad, see peab mõistama ja vastu võtma.
perjantai 15. huhtikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti