Palmusunnuntaina

Tänään kirkko tuli vuorostaan meille, tai ainakin likelle. Palveluksessa oli seurakuntaa papin ja kanttorin lisäksi 10 henkeä. Tuntuu hyvältä että väkeä tulee, tällaisenakin päivänä. Että Kirkko on meille kaikille tärkeä ja luonnollinen osa elämää.

Keuruun liturgiassa isä Timo ja Ilovalmari "seurakuntamestari" :)
Liturgian jälkeen ostimme pullakranssin ja joimme kotona kirkkokahvit. Noitia ei onneksi käy täällä saakka kolkuttelemassa ovia, omat virpomisemme jäivät väliin tänä vuonna kokonaan. Pikku-ukkeli kyllä virvottiin liturgian alussa, näin saimme kotiin vitsoja ikonin päälle laitettavaksi. Pääsiäispuu on toki haettu, ja oveen tein pajunkissakranssinkin. Vitsat vain unohtuivat kaiken munimisen lomassa.

Jalat paranevat kaiken aikaa, mutta hitaasti. Aamulla siirsin herätystä kolme kertaa ennen kuin uskalsin nousta. Kasvimaalla ja pajupöheikössä touhutessa askel kulkee jo normaalisti, katukävely on vielä hiukan tönkköä.

Kävelystä puheenollen: Arnen ensiretki metsään oli niin jännittävä, että videolla kuuluu kuin mantrana "Ei oo mitään hätää....."


Nuorempi Tytär on tänään Tallinnassa Siskon kanssa. Ihanaa sekin.

Noorem tütar on täna Tallinnas koos minu õdega. Võib-olla mina ka järgmisel aastal.........