Äiti kasvatti aina paavalinkukkia ja pelakuita. Molempia laatuja olen onnistunut kuolettamaan ikkunoillani yllinkyllin, mutta kokemuksesta en-yhtään-viisastuneena otin jälleen viisi paulia kun Taloustalosta sai ilmaisiksi. Äiti laittoi kuparipennin kukan alle lautaselle, siinä oli jotain taikaa. Multaan ei saanut kastella, lautaselle vain. Ja alati sai nyppiä. Eikä saa kastella liikaa. Yritän jälleen muistaa nuo neuvot. Jossain välissä kevättä häilähtää aina äitin-ikävä. Onneksi näitä pelakuita saa joka kevät. Haaveilen oppivani yhtä taitavaksi kuin äiti.
Valoilmarin jämälankapaita valmistui ja sopiihan se, hyvinkin. Poika pitää sitä aivan vapaaehtoisesti jo kolmatta päivää - tuosta ilmeestä voisi kyllä päätellä jotain muuta ;P
Tänään olemme jälleen rallin vankina omassa kodissamme. Asiasta sentään ilmoitettiin toissapäivänä. Postilaatikolla oli äsken oikea ruuhka; maaliauto, joku toimitsija-auto sekä kolme varsinaista autoa. Vruuuuuuuummmmmmmmmm.... Pää kestää jo paremmin, kun tiesi hommasta ajoissa ja ihan ilman herutteluakin saatiin tämä tieto.
Aurinko on niin loistavan lämmin, linnut ovat heränneet, kaupassakäynti sujui ilman villahuivia, takin napitkin retkottivat auki ja askel oli keveä (niin keveä kuin näillä akillesjänteillä voi). KEVÄT!
Päike paistab, linnud laulvad, jääd sulavad! Kevad!!!
ps. Arvaako kukaan mikä voi olla "Äkäisenmummon rimputin"?
1 kommentti:
Kaunis muisto äidistäsi. Sai minut muistelemaan mummoani...
Kivoja kevätpäiviä!
Lähetä kommentti