tiistai 8. maaliskuuta 2011

Äitejä, iäisyysolentoja ja muuta

Katsoin tänään YLEltä ohjelman Minä ja mun Äiti, jakson Anne ja Kirsten. Katsokaapa, esitysaikaa jäljellä reilut 20 päivää vielä. Miten kauniisti tehty, koskettava ja tosi. Että olisin ikinä voinut puhua Äitini kanssa näin.. ehkä joskus, ehkä nyt olisi ollutkin mahdollista. Mutta se on nyt myöhäistä. Ihailen sitä iloa joka Annen silmistä loistaa, kaikkien raskaitten vuosien jälkeen. Ja tuota yhteyttä.

Illalla puolestaan luin (vessassa) Emännän tietokirjaa jälleen ja löysin Ebeneserkodin. Eipä siinä mitään, mutta eräs sana sai minut pysähdyksiin:"Näitten laitoisten toimihenkilöitä tulee elähdyttää henkisen äitiyden, joka pienokaisessa hoitaa ja vaalii lasta, tulevaa kansalaista ja iäisyysolentoa." Sekin oli minusta kauniisti sanottu. Iäisyysolento.

Kuvassa kammataan täitä yhden iäisyysolennon päästä Ebeneserkodissa.

Osastossa muut voin kuitata kutoneeni valmiiksi yhden liilan palmikkokoristeisen inkapipon ja illalla yritän kömmertää jääkaukalon laidalle katsomaan äidit vastaan oppilaat kaukalopallo-ottelua. Ihan rehellisesti sanottuna en oikein innostu näistä kinkereistä, viluttaa pelkkä ajatuskin laidallavärjöttelystä. Ja pelaamaanhan en pysty jos vaikka haluaisinkin. En tosin erottaisi palloakaan jäästä, sen verran huonot hoksottimet tällä äitillä.

Täna õhtul peaks minema kooli, vaatama palli mängimist ja vorsti sööma...... :S

2 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Ei ole minustakaan kentän reunalle värjöttelemään mutta olen ollut kon poikanen sitä joskus toivoo:D
Ebeneser on upea paikka todellakin -Opiskelin siellä lastentarhanopettajaksi aikanaan Talo on täynnä historiaa nykyäänkin.Siellä ei enää kuoluteta mutta pieni erityislasten luokka toimii vanhoissa alakerran tiloissa.Rakastin vanhoja kuvia ja portaita...

Maahiska kirjoitti...

Ai kui hieno kuulla, että se siis toimii/on olemassa edelleen! :)

Kaukalon laidalla oli ihan jees, mitä nyt huopapohjaiset huopikkaani tarrtuivat alati hankeen ja jäätyivät kiinni siinä seisoskellessa!