Viime yönä valvoin lukien kuuteen saakka. En saattanut laskea kirjaa käsistäni. "Hän ymmärsi, että nyt hänen olisi alettava olla se, mikä hän oikeasti oli, hänen olisi alettava olla Leila."
"On hirvittävä rikos... kuinka lapset eivät koskaan saa tietää, minkälaisia heidän vanhempansa oikeasti ovat ja kuinka vanhemmat tekevät kaiken elämänsä työtä peittääkseen sen heiltä."
Kuvassa lähdevedellä ja meidän kaivovedellä sipulivärjättyjä villoja - arvatkees kumpi laatu on kumpaa. Huivi on se vanha rikkinäinen ihanuus, joka nyt pääsee käyttöön uuden värin ansiosta. Hieno oliivinvihreä siis.
Minu vanem Haapsalu sall on nüüd roheline, selline oliivroheline :) Rauast vesi tegi sibuli kollasest roheline aga ma ei kahetse ;)
keskiviikko 5. tammikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Ära kahetse jah,ilus roheline!
Nii tore, et sa proovid eesti keeles kirjutada... see on nii teistmoodi, minul tuli hea, soe tunne ja naeratus :)
Seda juhuslikku viga saab ju ka hiljem ära kasutada...Ilus värv tuli...
ometi kirjutan, sest ma ei saa rääkida... pole kedagi kellega saaks räägida :( See on hea, et te ka naerda saate - minu grammatika on täiesti vale ;D
Lähetä kommentti