Sipulia ja hyvä kirja

Viime yönä valvoin lukien kuuteen saakka. En saattanut laskea kirjaa käsistäni. "Hän ymmärsi, että nyt hänen olisi alettava olla se, mikä hän oikeasti oli, hänen olisi alettava olla Leila."
"On hirvittävä rikos... kuinka lapset eivät koskaan saa tietää, minkälaisia heidän vanhempansa oikeasti ovat ja kuinka vanhemmat tekevät kaiken elämänsä työtä peittääkseen sen heiltä."


Kuvassa lähdevedellä ja meidän kaivovedellä sipulivärjättyjä villoja - arvatkees kumpi laatu on kumpaa. Huivi on se vanha rikkinäinen ihanuus, joka nyt pääsee käyttöön uuden värin ansiosta. Hieno oliivinvihreä siis.

Minu vanem Haapsalu sall on nüüd roheline, selline oliivroheline :) Rauast vesi tegi sibuli kollasest roheline aga ma ei kahetse ;)