tiistai 14. joulukuuta 2010

Joulunalusharmitusta


Onkohan tuollaista sanaa? Nyt on, koska se on juuri se mitä nyt tunnen. En ole ehtinyt enkä pystynyt laittamaan lahjoja, en lähettelemään kortteja ja perunat sekä porkkanatkin odottelevat kaapissa kuorijaansa (Kissat tosin rakastavat porkkanapussia jostain syystä - ne nuolevat ja paijaavat sitä ja hurisevat. Lieneekö porkkanat pakattu/kasvatettu kissanmintun tai valeriaanan katveessa???). Olen tehnyt kortteja mutta toistaiseksi jää nähtäväksi ehtivätkö ajoissa... Valmiita kortteja kirjoittelin jo ennen kuin aloin näitä väkertää ja sekin harmittaa; kaikki eivät saakaan omatekemää korttia :(

Nyt harmittaa vähän kaikki siis. Jos teillä on jotain harmeja niin lähettäkää tänne, voin vaalia niitä puolestanne kerta näin hyvin jo aloitin ...

7 kommenttia:

Marikka kirjoitti...

No mutta! Sinulla näyttää olevan mahtavat joulukortit tehtynä. Minua harmittaa se, että ekaa kertaa en jaksa koko hässäkkää (lasten valokuvausta jne), vaan päädyin siihen tylsempään hyväntekeväisyys-vaihtoehtoon. Joulukorttiharmitusta siis tällä suunnalla.

Maahiska kirjoitti...

:D
Äitini sanoi aina "anna hevosen surra, sillä on iso pää". Olen luonteeltani sellainen, että käytän paljon aikaani ihmisten ilahduttamiseen ja kun se ei onnistu niin pahoitan mieleni.... :S
Totta puhuen olen onnellinen siitä, että läheiseni tietävät miten hankala syksy meillä on ollut - ja ymmärtävät hyvin uupumukseni.

Laitan harmituksesi tulitikkurasiaan, peittelen pienellä peitolla.

Jennie kirjoitti...

En viela muista milloin olisin ehtinyt laittaa joulukortit matkaan ennen joulua. Joulun juhlahan vasta alkaa jouluna ja ainahan voi lahettaa Hyvan uuden vuoden toivotuksia kun halina hiljenee. Karjalanpiirakoita leivoin ja piparit ostin IKEAsta... siina suurinpiirtein kaikki. Aidin ja pikkuveljen vierailu (ja veli on vielakin taalla) on vienyt kaiken ajan... plus etta tahan aikaan vuodesta on sellainen yleis-saamaton olo. Rosollin ajattelin tehda jouluksi, muuten taalla ei syoda niin paljon ns. jouluruokaa.
Ja mulla ei edes lapsia eika sen enemman sairauksia... joten olet tehnyt paljon enemman kun mina. :)

Maria kirjoitti...

Hyvä suunnitelma sinulla se tikkurasia.Minäkin kokeilen.Halit♥

junika kirjoitti...

Minulla kuluu nyt energiaa siihen, että estän sitä harmitusta tulemasta. En tiedä, olisiko sittenkin parempi harmitella ja pyöriä hetken siinä fiiliksessä.

Tänä jouluna en ole saavuttanut joulufiilistä senkään vertaa kuin parina edellisenä. Erona tänä vuonna on vain se, että en edes yritä.

Joulu tulee ja olen päättänyt, että jos lahjomattomuuteni tai korttimuistamattomuuteni tulkitaan välinpitämättömyydeksi, niin sille en voi mitään. Ihmisiä kohdatessa tulen jatkossa keskittämään huomioni kyseiseen ihmiseen, hänen kuuntelemiseensa ja läsnäolemiseen. Jos se ei riitä osoitukseksi välittämisestä niin eipä siinä sitten mitään.

Ehkä tulevat joulut vietän ypöyksin ilman ainuttakaan tulevaa joulukortti-ilahdutusta ja mietin, että olisi sittenkin pitänyt jaksaa...

No, se on tärkeää, että läheiset tietävät ja ymmärtävät olosuhteet, joissa uupunut ei jaksa suorittaa ja olla kovin aktiivisesti olemassa.

Porkkanoidenkin tehtävä on täytetty; tuottavat mielihyvää kissoille. Älä niistä murehdi.

Rauhaisaa joulun alusaikaa

-junika-

Maahiska kirjoitti...

Kurjinta on kun minusta on KIVA muistaa muita :S Olisi ilo jättää tekemättä kurja homma.

Sain muuten kortit postiin ajallaan ;)

pirle kirjoitti...

Minulla on tänä vuonna hiljainen joulunalus. Ensimmäistä kertaa elämäni aikana en ole lähettänyt joulukortteja yhtään kappaletta. Siunasimme viime viikonloppuna äitimme viime matkalleen. Joulu saa tulla, rauhassa... Annan luvan itselleni olla ja tuntea.