tiistai 23. marraskuuta 2010

Ruusuja


Olen siis väkrännyt noita sytykeruusuja koulun myyjäisiin ja joku niitten ohjetta kyseli. Netissä kyllä on monta ohjetta, mutta minä teen hieman eri tavalla... Ensinnäkään en ikinä muista mitään turvaohjeita. Keksikää niitä itse työn edetessä :) Toisekseen kastelen ruusut aina sormilla kiinni pitäen: ensin toinen kylki, sitten hetken päästä (kun on jäähtynyt) toinen. Onnistuu hyvin kun pitää tukevista terälehdistä reunasta kiinni - ja samalla voi kipata liiat kynttilät takaisin kattilaan kun pitää ruusua kallellaan kattilan reunaa vasten. Ei niitten tarvitse ihan uppouida kynttilässä, vähempikin riittää. Ja lisäksi minä kastelen ruusut vain kerran ettei niistä tule liian tönkköjä. (Sisälläni asustava pieni Martta ottaa aina vasempaan käteen uuden ruusun kun kallistaa oikealla kädellä liikaa kynttilää pois - Tehomuori!)

Eli tarvitset munakennoja (omenakennoistakin saa terälehtiä). Ja kynttilöitä rutkasti, kaikki pätkät käyvät, eri värit voi vaikka laitella omiin liemiinsä myös, eri värisiin kennoihin. No sitten revit suikaleita kennojen pitkistä sivuista ja kuppeja niistä... noh, kupeista. Rullaat suikaleen ja asetat sen keskelle kuppia ja samalla kun pitelet nätisti kiinni (ettei hajoa kesken) tökit sinne väleihin paloja kennosta terälehdiksi. Kun ruusu on napakka ja nätti niin voit ryhtyä kasteluhommiin.

Sulata kattilassa kynttilänjämiä (itse unohdan aina laittaa vettä pohjalle - en oikeastaan tiedä miksi sitä pitäisi laittaa..) ja kun soosi on sopivasti sulanut (=mahtuu kastelemaan eikä kiehukaan) niin aletaan dipata. Yksi puoli, kuivumaan leivinpaperin päälle. Sitten muut perässä. Välillä voi lisäillä kynttilöitä kattilaan, ei sen soosin tarvitse olla niin kuumaa koko ajan. Kynttilöitä hupenee aika vinhaa vauhtia, varaa tarpeeksi tavaraa käden ulottuville!
Sitten toiset puolet ja lopuksi vaikka kimalletta päälle.

Silleen. Unohdinko jotain?

4 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Väga stiilsed! Ma tegin ka täna Elisabeti kooli müügileti jaoks kingitusi:)

enkulin käsityöt kirjoitti...

Onpa hyvä ohje - nyt minäkin osaan.

Anonyymi kirjoitti...

Ottaisin vapauden olettaa, että vesi estää steariinimassaa nousemasta syttymispisteeseensä ja roihahtamasta kesken kynttilöiden valelun? Sama toimii myös (jos ei tahdo kattiloitaan steariiniin) niin, että laittaa kattilaan vettä ja kattilaan erillisen astian, jossa sulattaa steariinin vesihauteessa ikään. Suosittelen turvaohjeeksi myös sitä, että pitää lähistöllä kattilan kantta siltä varalta, jos kuitenkin sattuu roihahtamaan. Ikävä sitä on siinä tilanteessa koettaa keksiä jotakin, millä tulen tilkitsisi.

Maahiska kirjoitti...

Mahtaa olla tottakin ;)
Itse sulattelen steariinia juuri ja juuri, ettei se pääse kuumenemaan liikaa. Olen entisessä elämässäni muuten ollut mm. kynttilänvalajana Puttipajalla!