Jos nyt tiivistäisin viimeaikaisen eloni, se kuuluisi: kurja, kurjempi, kurjin. On vaikea pysytellä positiivisena kun koko ajan vain itkettää ja haluaa ryömiä kiven ja kannon alle piiloon. Yritän olla ainakin muiden silmissä reipas, mutta piskuinen kipeä minäparkani kyyhöttää takkini taskussa kuin viluinen varpunen. En tiedä kuuluuko tautiin kipukausien ja tulehdusjaksojen aaltomaisuus, mutta nyt on sellainen jakso ja aalto meneillään enkä tiedä milloin tilanne hellittää.
En ole ollut saunaraksallakaan vaikka kuvittelin pystyväni. Koti on mullinmallin, ja saa ollakin. Ruokaa laitan jos pystyn. Pelkkä ajatus ulosmenosta kauhistuttaa, vaatteet sattuvat. Vasen leukaniveleni on tässä hötäkässä sanoutunut irti kaikesta yhteistyöstä lopullisesti, kai minä kohta siirryn pilliruokiin. Onneksi on lastenlusikat keksitty.
Eikös vaan ollutkin valitusta kerrakseen. No oli.
Yritän löytää tähän jonkun kivan ennen näkemättömän kuvan. Ainakin luulen, etten ole tätä vielä julkistanut. Kyseessä on synttärikortti ystävälle :)
.png)
9 kommenttia:
Ohhoh, no selvisi sekin sitten :)
Töllöä vois kyllä pistää hiljemmalle! Ja sun pitäis saada täydellinen verenkuva.
Virtuaalinen voimahali.
Onneksi olen menossa sinne terveystädille ens viikolla, saavat ottaa keliakiakokeetkin uudestaan. Ja telkun äänensäätö tosiaan... *huoh* Mutta mulla itelläni on huono kuulo oikeessa korvassa - en saa selvää mistään äänistä jos ne tulee oikeelta puolelta 8-/ Siksi väännän kans volyymiä isommalle ninku pappa :D
Ja kiitos, Niina :) Eva: yks konsti kiukutteleviin/kipeisiin sisäkorviin on jäiset miniporkkanat, olenhan maininnut?
Liialliseen hälinään vois kyllä auttaa sekin, että se telkkari ei ois koko ajan päällä.... :-D
Kipeänä ollessa en edes jaksa puuttua asiaan. Muuten olen koko ajan toppuuttamassa telkunkatsomista ja osaan olla myös ilkeä äiti...
Mikä loistava kortti tulossa...Mielettömän makee, jos näin voi sanoa.
Voi sinua ressukkaa! Làhetàn tààltà làmpòisià ajatuksia. Koko sakille. Ja kaunis kiitos kommentistasi blogissani.
Lähetä kommentti