Väsymys-uupumus ei sovi luonteelleni yhtään. Tuskastun ja pahastun pienistä, olen kärsimätön ja kärttyinen - sen aikaa kun en makaa horteessa peiton alla. Jotkut osaavat kiertyä kerälle vällyjen väliin ja hyristä melkein tyytyväisenä kun väsy yllättää. Minä en. Olo on kuin tuolla puuhevosella tuossa. Vilijonkan pitkää kuonoa nykii vaikka voisin olla Mymmelin Tytär ja tuhista untuvapeiton alla. Aamulla kävin valkkaamassa rannekorujen päitä työpöydälle, mutta homma jäi siihen. Iltapäivällä tein ikonikoruja ja ruokaa, vielä pitäisi liimata helmiä ja tehdä iltapalaa. Liikaa vaadittu...
Nyt arvuuttelen mistä tämä johtuu, taudista vai Taudista vai siitä että olen sekä tautinen että reilusti uupunut kaikesta touhuilusta. Fibron ei pitäisi riehaantua kaikenmaailman kivoista jutuista. Huomenna on kuitenkin tanssitunti, se virkistää. Skannasin vanhoja tanssikuviani ja ihmettelen yhä miten jaksoin silloin...
.png)
2 kommenttia:
Käsittämättömän upeita tanssikuvia!
Mulla on ollut uupumus muutaman vuoden (työpaikasta johtuva) ja nyt, kun olen alkanut taas jaksaa jotain, olen ihan ihmeissäni. Mutta kyllä minäkin silloin joskus ennen jaksoin vielä enemmän, aina vain ja kaikkea... elämä muuttuu ja ihminenkin. Olkoon niin.
Syksyiseen väsymykseen olen napannut 50 mikrogrammaa D3-vitamiinia päivittäin ja havainnut sen olevan itselleni hyvä :)
Miulla on vaan tää fyysinen sairaus - pää kyllä kestäisi jo. D-kalkkia nappaan kahdesti päivässä maksiannoksen osteoporoosiin jo, aluksi se tuntui auttavan moniin muihinkin vaivoihin muttei enää.
Tänään viimeksi tanssitunnilla yritin muistella millaista oli olla terve. En muistanut... :/
Lähetä kommentti