Nyt alkaa tuntua oikeasti syksyltä. Kalassaollessa ei tee enää mieli pulahtaa järveen, pintavesikin on todella kylmää... Onneksi uimahalli aukeaa ensi viikolla.
.jpg)
Sienimetsään olisi hienoa mennä, tähän saakka olen vain kuvaillut.... Verihelttaseitikkiä pitäisi mennä löytämään - ihan oikeasti, siis värjäykseen.
Tänä aamuna hetken mietin että voieiolenkoraskaana kun pahoinvointiaalto humahti ylitseni. Onneksi muistin ettei se ole mahdollista ja rauhoituin nukkumaan vielä muutaman tunnin. Jotain vatsapöpöä kaiketi liikkeellä. Kädetkin ovat yhä karheat katollakiipeilystä ja puutöistä, en ole neulakinnastellut edes.
Syyskuu on parasta aikaa minulle, se tuntuu ihan varpaissa asti. Jos ei olisi syksy olisin varmaan ihan onneton ja kipeä.
.png)
2 kommenttia:
Voi mitäkaloja kommentoi kalastaja poikani olan takaa,Missä nuo asuvat pääsiskö sinne kalaan:)-
Tarvitsen myös syksyä.Vaikka se on vaikea aika minulle sen kautta siirtyy seuraavaan ja vihdoin kevääseen.Hyvänmielen viikonvaihdetta sinulle maahiska.
:-D Ennen ei olekaan ollut kalaonnea, nyt sorsastajien kiusaksi kalastelemme tuossa Koiraniemen nokassa ja illat kuluvat sangen rattoisasti! Ihmettä kerrakseen :)
Toivon sinulle tuoksuvaa ihanaa syksyä...
Lähetä kommentti