torstai 24. kesäkuuta 2010
Juhannusta odotellessa
Yhäti kiirettä pitää, korujen, kasvimaan, siivouksen kanssa. Tietokone on pitänyt nostaa jaloilleen takaisin. Olen hiljakseen uupunut yhä enemmän, mutta onneksi on nuo kepit. En ole taipuvainen itsesääliin, mutta nyt on harmittanut todella paljon, itku päässyt parikin kertaa. En tajua miksi jalat ei jaksa, miksi en pysty nousemaan seisaalleni, miksi sattuu niin paljon.
Mutta silloin kun jaksaa, voi leikata lapsen hiuksen ensimmäsita kertaa pois vauvamallista ja päästää ilmoille pienen koululaisen. Voi tehdä hääkortteja ja istuttaa kasveja. Voi katsoa kun lapset nakuilevat pihalla ja kastelevat toisiaan vesiletkulla.
Tunnisteet:
arkielämää,
kasvimaa,
on siis kesä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Voimia ja iloa juhannuspäiviin Sinulle Maahiska !
Ihana kuva kasvimaalta:) Sinähän saat aikaan paljon! Minunkin pitää pakistaa itseni liikkeelle, etten huku sydänsuruihin näinä päivinä...tsemppiä sullekin!
Kiitos, Maria, mittumaari-iloa sinullekin!
Ruostevilla: joillekin keskikesä todella merkitsee muutakin kuin iloa ja riemua... voimia sinulle! <3
Lähetä kommentti