
Siinäpä se nyt, valmis rintakoru!


***
Tästä tulee mieleen Äiti. Joskus on ikävä, se on omituinen tunne. En ole ikävöivä ihminen. Joskus vielä katselen kaupassa vaatteita, mikä sopisi Äitille.
Elämää kroonisen vaikean kivun kanssa, taidetta, iloa, kauneutta unohtamatta



9 kommenttia:
Kaunista kaikki!Kiitos Maahiska!
Onpa kauuuuuunis koru!!
Mieletön mikä koru! Jumiuduin tänne lukemaan, vaikka imuri möllöttää vieressä. Palajan kun on puhdasta!
Kiitos :) Tuolla Isomummi nyt istuu korttia pelaamassa, koru rintapielessä. Ja se sopii just ja täsmälleen hänelle. Oikein yllätyin miten hyvin. Ihanaa kun työ menee oikeaan osoitteeseen!
Oletko mukana Tupaswillan Keskiaikamarkkinoilla ?
-seija-
Hei,
pakko kysyä, kun näytti niin tutulta, että tuo yksi sukukoru, niin onko se Murtomäen suvun?:)
Seija; tulemme vain käymään Tupaswillaan, ei ehditä valmistella myyntiin tarpeeksi tavaraa vaikka piti... olemme siellä varmaan lauantain.
Ja kyllä, Murtomäen hyvinkin :)
Aivan uskomattoman kaunis koru.
Kiitos, Sude :)
Lähetä kommentti