Nyt on lapsenlapselle tilattu xxxxx ja Miehelle xxxxx ja tehty xxxxx Xxxxxx:lle ja.... Alan itsekin jo seota tähän salaperäisyyteen. Olen piilotellut lahjoja ympäri taloa, tuskin muistan missä mikäkin on sitten kun h-hetki koittaa. Auh, pakkaamista minä inhoan, ja sekin pitää tehdä vielä! Jos olisi hirviästi varaa hankkisin (palvelijan) sellaiset ihanankauniit valmiit pakkauslaatikot ym. Katsoin dokumentin Katastrofin aineksia (joka oli todella hyvä) ja mietin miksi muovin puutteessa rouva pakkasi lahjat niin kamalan rumasti - saahan sanomalehtipaperista ja kankaasta ja paperista ylipäätään kauniita paketteja, niitä voi koristella muovittomasti (luulisin?) jotenkin ja laittaa kauniit paperinarut. Yrittäisinköhän itse ennenkuin tuomitsen? Voisi leikata huopasydämiä (niitä myydään yksitellen, ei muovissa) tai kerätä varpuja metsästä... Ja kuivattuja mandariinejakin voi laittaa koristeeksi!
Mies tekee yläkerrassa edelleen hommia, hyvä työtahti. Siellä valmistuu solmioneuloja sukuseuralle ja yksi kynttelikönkorjauskin on meneillään. Ihanaa kun työ sujuu ja tulee rahaakin, se tässä onkin hämmästyttävää :-) Seuraavaksi käynemme erään rannekorun ja riipuksen kimppuun... Ja eräs ketju odottaa ristinripustuslenkkiä. Kaunis ketju onkin, Ina Collianderin vanha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti